Kaksplus.fi

Kaksplus paraati

lauantai 13. toukokuuta 2017

Nuppu Print, uusi ihastus


Huomenna on äitienpäivä. Säästä on jauhettu jo kyllästymiseen asti, mutta tuli vaan mieleen miten lapsuudessa aina jo kukat kukki ja kesämekoissa kirmattiin pitkin pihaa äitienpäivän aikoihin. Onko aika kullannut muistot ja muistanko väärin? Ei, kyllä se valokuvistakin selviää että näin oli. Tähän viikkoon on mahtunut lumisadetta enemmän ja vähemmän, joten hyvillä mielin voi pitää Nuppu Printin kankaasta ommeltua tunikaa, kuosin nimi on Sydäntalvi


Sain tätä täydellistä kangasta Nuppu Print Companylta blogiyhteistyön merkeissä ja siitähän syntyi tunika. Nimestään huolimatta kuosi on täysin kelvollinen kesäänkin, ja yksi kauneimmista mielestäni. Nupun kuosit on käsin maalattuja ja Suomessa suunniteltuja. 

Nupun sivuilta:

"Nuppu Print Company ideoi, suunnittelee ja toteuttaa printtikokoelmia kankaalle ja paperille. Nupun kokoelmien tunnusomaisia piirteitä ovat kukat, unelmat ja pienet yksityiskohdat skandinaavisilla vivahteilla. Me nimittäin ajattelemme, että kaikkein ihanimmat kukat ja kuosit eivät suinkaan synny tropiikin innoittamina vaan juuri näistä aineksista, joiden keskellä me täällä Pohjolassa elämme. Ne ainekset pitää vain nähdä. Kanervankukat vasten syksyn vaaleanharmaata taivasta, tai tuulessa villisti heiluvat lumipallopensaat – voiko sen kauniimpia, onnellisempia hetkiä ollakaan?"

Niin ihanasti sanottu! 


Kaava tunikaan löytyi eräästä Suuri Käsityö-lehdestä, jossa oli Noshin suosituimpia malleja. Täytyy kaivella vielä se numero esiin. Tuo minun ompeluprosessi on joskus muuten hyvinkin pitkä: Ensin pohdin mitä sitä seuraavaksi ompelisi, sitten selailen lehtiä josko löytyisi joku kiva kaava. Lapset keskeyttää. Seuraavana tai sitä seuraavana saatan edetä jo sille asteelle, että kaivan kaapista kaavapaperin esiin, ja lapset keskeyttää. Voi mennä seuraavaan viikkoon, kun saan kaavat piirrettyä ja joku kaunis ilta tyttöjen mentyä nukkumaan levitän rauhassa kankaan lattialle ja saan kankaan leikattua. Paras vaihe eli itse ompelu siirtyy yleensä monen päivän päähän. Mutta ei siinä, hitaasti marinoiden hyvä tulee.


Pitkään mietin, mitä raskisin tuosta upeasta kankaasta tehdä. Ompelutaitoni kun eivät ole vielä niin varmat. Mutta olen ihan semityytyväinen lopputulokseen, tosin kaulusten teko ei meinaa vieläkään onnistua. Kangasta jäi vielä hieman, eli tytöille täytyy loihtia siitä vielä jotakin. Saatiin muuten ihan mahti-idea naapurin rouvan kanssa, meillä kun on pihapiirissä kerhohuone niin olisiko vähän mahtavaa pistää ompelukerho pystyyn!?

Ihanaa huomista äitienpäivää ja sunnuntaita! <3



maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappua ja välikautta


Kylmä vappu on lähes ohi, klara vappen vaan. Postauksen kuvat on otettu noin viikko sitten, säät ei ole tuosta juuri kummenneet. Paitsi kyllä tänään täällä Oulun suunnalla aurinko paisteli, mutta lämpöasteita ei ollut montakaan. Ja se viheliäinen tuuli on aina riesana. Lämpöisiä kesätuulia odottelen.


Teki mieli vähän puhua välikausivaatetuksesta, nyt kun minulla on lähes kolmen vuoden kokemus lastenvaatteista. Kuvissa meidän tytöt ja ystäväni lapset, on niin söpöä kun heillä on myös nuo samat haalarit! Tilasin jo hyvissä ajoin viime vuonna Tenavalinnasta nuo Molo kidsin Polly-haalarit nimeltään Sea treasure. Mielestäni ehkä Molon kauneimpia kuoseja joita on ollut. Näkyi muutes olevan nyt tarjouksessakin Tenavalinnassa. 


Meillä on ollut useita Molon haalareita (toppa ja välikausi) ja rohkenen kehua merkkiä ihan parhaaksi. Uutena ostetut ja kirppikseltä hankitut ovat kestäneet yhtä lailla, kuosit on ihania ja tekniset ominaisuudet tietty tärkeimmässä osassa. Eli nämä Pollyt ovat:

- Tuulenpitäviä
- Hengittävyys: 5000 m2/24 tuntia
- Vedenpitävyys: 5000 mm
- Kaikki tärkeimmät saumat teipattu


Kun tämä lastenvaatehamstraus on osittain harrastus, on mukava kun vaatteilla on myös hyvä jälleenmyyntiarvo. Sen kustannuksella ei kuitenkaan jätetä haalareita kurakelilläkään pitämättä, ja näistähän lika lähtee tosi helposti pois. Tuo sea treasure-kuosi on myös melko anteeksiantavainen tahroille.


Sanoisin että Pollyjen mitoitus on niukahko. Liljalla on käytössään koon 92 puku ja Helmillä 98. Muiden merkkien puvuista Liljalle menisi vielä koko 86, ja saattaisi mennä Mololtakin mutta jäisi kyllä melko äkkiä pieneksi. Esimerkiksi kun vertaa Reimaan on Molon koot naftimpia mielestäni.


Molon haalareissa on myös superhyvät heijastimet. Ehkä ainoa miinus tällä hetkellä tuntuu olevan se, että ainakin Helmi välillä valittelee vetoketjun tulevan liian ylös joten se täytyy jättää hieman auki. 


Kalliitahan nämä on. Haalareiden hinnat tuntuu olevan keskustelupalstoillakin ikuisuusaihe, päivitellään äitejä jotka maksavat 140 euroa/haalari. Oman kokemukseni mukaan olen maksanut laadusta, ja parhaimmillaan saan myydessä jopa yli puolet tuosta summasta takaisin. Usein löydän pukuja myös käytettynä, yhdellä tai kahdella lapsella olleita. Nettikirppiksiltä hieman kalliimmalla, livekirpuilta halvemmalla.


Se on taas hoitoviikko edessä. Tähän asti ollaan menty toppapuvulla, nyt toukokuussa taidan jo uskaltaa laittaa välikausihaalarit päälle. Mutta toki villapuku alle, lunta on vielä osittain maassa.



Käytännöllistä, mukavaa ja kaunista pukeutumista, siinähän on jo kerrakseen.



Mukavaa viikkoa!



sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Silmien laserleikkaus

Tähän viikkoon on mahtunut paaaaljon. Yhtenä yönä Helmi valvotti niin, että tuli yön pimeinä tunteina jo leikisti (oikeesti) mieleen pitääkö tässä erota että saisi nukkua joka toisen viikonlopun rauhassa. Oli melko psykedeelistä mennä töihin reippaan tunnin mittaisten yöunien jälkeen, hohohoo. Melkein nauratti. Jälkeenpäin tuli hävettyä ajatuksia, kun eihän tuo meillä ihan jokaöistä hommaa ole. Kyllä se vähäinenkin unenpuute vaan silti niin kirpaisee.

Opiskeluhommat on olleet taas mielessä, ja hainkin OAMKiin toimintaterapialinjalle. Nykyäänhän ei itse pääsykokeeseen enää valita koulumenestyksen perusteella, vaan jokainen lähtee samalta viivalta. Tein siis torstai-aamuna SOTELI-esivalintakokeen, ja olihan se vaikea. Kokeeseen varattu 90 minuuttia ei millään riittänyt, loput kysymykset meni ihan arvatessa. Saa nähdä kuinka käy. Osalla meistä hakijoista oli facessa sellainen lukupiiri, ja lähes kaikki pitivät koetta todella vaikeana. Jos tuosta pääsee jatkoon, on vuorossa ne "viralliset" pääsykokeet tässä keväämmällä. 

Tällä viikolla on toteutunut yksi iso, pitkään harkittu unelma. Kävin maanantaina silmien esitarkistuksessa Terveystalolla, päämääränä siis silmien laserleikkaus. Asia on ollut mielessä useita vuosia, lasit kun ovat haitanneet elämää mm. huurustumalla harrastuksissa ja piilareita en ole koskaan oppinut käyttämään. Minullahan ei mikään superhuono näkö ollut, toisessa silmässä noin -2 ja olikohan toisessa jotain -0.75 mutta kyllä lasit täytyi olla jos ajoi autoa ym. Kaikki oli tarkistuksessa hyvin, lähinnä siellä katsottiin onko sarveiskalvo tarpeeksi paksu jotta pystytään leikkaamaan. Päädyimme siihen uusimpaan, smile-tekniikkaan jossa silmään kajotaan mahdollisimman vähän.

Leikkauspäiväksi sovittiin perjantai. Alkoihan se jännittämään, tuli jo toinen uneton yö siis. Mietin jo että kyllä kai sitä laseilla vielä pärjää, skippaanko koko homman... Vaan ei kait se auttanut, mentävä oli perjantaiaamuna. Kauhusta jäykkänä saavuin paikalle vähän liiankin aikaisin, jännityksessä minuutit matelee. Sanoin hoitajalle että jännittää melkein enemmän kuin synnytys. Sain siinä yhden diapamin että pahin jännitys laukeaa, ei kuulemma liian tokkurassa saanut olla. 

Taas odottelua. Viimein lääkäri otti minut huoneeseen ja selitti mitä tulee tapahtumaan, hän painotti että jos katse harhailee toimenpide keskeytyy ja uudestaan voidaan yrittää parin kuukauden päästä. Nice. Jännitys ei ainakaan helpottanut. Minulla on aina myös ollut hankala käyttää kaikenmaailman silmätippoja, äiti ja sisko ainakin tietää tämän... Siinä kun tuli niiden puuduttavien tippojen laiton aika puristin silmiä vaistomaisesti kiinni ja lääkäri sanoi että "tiedäthän että mikäli silmät ei pysy auki ei voida leikkausta tehdä". Hell yeah, mietin jo että tuleeko siitä mitään.

Eikait siinä, taas vähän odottelua, silmäluomet tuntui jotenkin puudutetuilta ja oli aika mennä sisään itse toimenpidehuoneeseen. Päähän laitettiin se hiussuoja, sitten kävin makaamaan sinne leikkauspöydälle ja pää tuli tukevasti kiinni sellaiseen koloon. Lääkäri hienosti taas painotti että täysin liikkumatta ja ainoastaan hän puhuu. Se oli menoa, mietin. Silmäluomet teipattiin ja taidettiin siinä laittaa se luomenlevitinkin, iyyy. Laser lähestyi ensimmäistä leikattavaa silmää kohti, kuulin kun laitteesta kuului jotain "section on" ja piti tuijottaa liikkumatta valoa kohti. Mietin mielessä mukavia asioita, ah sitäkin ihanaa hellepäivää eräällä rannalla kun Helmi oli vasta syntynyt. "Kesäkesäkesä" hoin mielessä, kunnon itsensä psyykkausta! Itse laserointi ei kestänyt kuin jotain 20 sekuntia, sitten alkoi lääkärin työ. Hän poisti lentikkelin eli käsitin sen niin, että se on se miinusnäön aiheuttava juttu. Se kesti hieman pidempään eikä tuntunut oikein miltään. Tuli jo melkein helpottunut olo, kun oli toisen silmän vuoro. Katse meinasi vähän harhailla, mutta lääkäri panotti taas että täysin liikkumatta. Hienosti meni sekin. Lopuksi pistettiin taas tippoja eli se inhottavin osuus minulle, nyt en vaan voinut räpytellä kun luomet oli teipattu. Ohi oli, jes!! Hoitaja antoi 800 buranan. Piti odotella käytävällä noin puolisen tuntia, näkö oli sumea ja "hienot" aurinkolasit päässä. Lääkäri tsekkasi vielä ennen kotiutusta että kaikki oli ok. 

Mies haki minut ja pääsin päikkäreille kotiin. Näkö oli melko sumea, mutta iltaa kohti aloin nähdä melko kauas jo hyvin. Lähelle kun katsoi oli tosi sumea näkö, mietinkin että onko se normaalia. Niitä hassuja laseja pidin koko leikkauspäivän ajan ja täytyisi pitää vielä kolme yötä sen jälkeenkin, mutta viime yönäkään ne ei pysynyt päässä. Täytyy koittaa olla hinkkaamatta silmiä. Viikkoon ei saa myöskään "hikeentyä" eli harrastaa raskasta liikuntaa, ei myöskään saunoa eikä meikata. Edelleen vaikeinta on se silmätippojen laitto, ensinnäkin täytyy tipauttaa antibioottia useita kertoja päivässä ja sen jälkeen kostutustippoja. Ehkä minä vielä opin senkin kunnolla, nyt on jo hieman edistystä tapahtunut.

Nyt kaksi päivää leikkauksen jälkeen näkee jo lähellekin melko hyvin. Ajoin eilen jo ekaa kertaa autoakin ilman laseja, jes! Aurinkolaseja metsästin, Ray-Banit olisi ihanteelliset vaan ei löytynyt mieluisassa värissä. Iltalenkin aikaan Tokmannilta löytyi alle vitosella ihan semit lasit, jos sitä säästäisi niissä...

Niin, kaikilla tietenkin kiinnostaa paljonko leikkauksella on hintaa. Se vähän riippuu maksaako kerralla vai ottaako rahoituksen niinkuin minä. Nyt oli joku huhtikuun tarjous että smile-tekniikalla molemmat silmät 3200 plus siihen tulee vielä esitutkimus n. 200 e ja silmätipat maksoi minulla yli 40 e, kaikki tarkistuskäynnit jne. Rahoituksella noin 4000 e karkeasti arvioiden. Kannattiko? Kyllä, ainakin nyt parin päivän kokemuksella. Näkö tästä kuulemma vielä noin puolen vuoden aikana paranee. 



Kuva täältä





tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kylmää kevättä

Meillä taas viime viikolla tosiaan sairasteltiin ja oli hilkulla ettei päästy reissuun perjantaina. Vietettiin pääsiäinen mukavasti Syötteellä kuten moni muukin pyhä, systerin perheen luona. Postauksen kuvat on otettu jo ennen varsinaista pääsiäistä, kamera kun jäi kotiin. Instaan lisäilin joitakin kuvia. 


On muuten ihmeen kylmä kevät, toki täällä pohjoisemmassa ollaan totuttu viileään ilmaan mutta taitaa nyt olla keskimääräistä kylmempää kuin yleensä tähän vuodenaikaan. Oulussa on paikoitellen lunta vielä, Syötteellä oli niinkin paljon että se ei varmaan sula vielä juhannuksenakaan. Ah kätevää, jos sattuu helleaalto voisi kylmä lumikasa viilentää!


Tämä välikausi on pukeutumisten kanssa yhtä kysymysmerkkiä. Hoitopäivinä on menty vielä toppapuvuilla, kotona testailtiin jo noita Molon välikausipukuja villahaalareiden kera. Myös nuo syötävän suloiset Metsolan pipot oli nappiostos! Minähän ennakkoon tilasin ne Gugguun bright roset pipot ja huivit mutta totesin nuo Metsolat sopivimmaksi joten möin ne Gugguut, en koe tarpeelliseksi pitää molempia.



En koristellut kotia pääsiäisen ajaksi kovinkaan paljoa kun emme kotona itse pyhiä olleet. Jotain kuitenkin tuli laitettua, ostin kaverilta nuo keltaiset happy lights-pallovalot ja viime vuoden pajunkissoista tuli vielä nätti kimppu tulppaaneiden kera. Tytöt oli hoidossa laittaneet rairuohon kasvamaan ja tehneet virpomisoksat. 



Reppana Helmi tuolla yskii kovasti, kun ei tulisi mitään kurkunpäätulehdusta. Toivottavasti hunaja alkaisi vaikuttamaan.

Parikin arvontaideaa on tässä mielessä pyörinyt. Katsotaan josko vielä tässä huhtikuun aikana pistetään arpoen pääsykokeiden lomassa, ollaan kuulolla!



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Oksentelua ja ompelua


Saatiin viettää miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa viikonloppuna ihan mökkeilyn merkeissä. Tytöt oli mummolassa hoidossa. Kyllä tuli niin tarpeeseen laatuaika! Savusaunottiin, pilkittiin ja kuunneltiin V:n vanhaa Rölli-älppäriä kaiken rokkenrollin lisäksi! Ja kaikenlaista. Kuten aina, paras sää tuli vasta poislähdön päivänä. Vaan ei se mitään, tytöt haettuamme mentiinkin vielä retkelle ja makkaranpaistoon kotijärvelle. Pilkilläkin käytiin mutta mitään ei lähtenyt, ainoastaan Arja-täti sai saalista. Pääasia että saatiin tankattua aurinkoa. Helmikin ekaa kertaa pääsi pilkkimään, tosin ei jaksanut kovin kärsivällisesti odottaa nykisikö kala. 


Tänään kun hain tyttöset hoidosta sanoi pph että Helmi valittelee mahaa. Minähän jo arvasin että toinen oksennustauti tälle talvelle on tulollaan ja niin siinä kävi että riisikakun syötyään se alkoi. Pyykkikone tuolla laulaa. Toivotaan että ei koko porukkaa käy läpi.

Ompeluhommia on tullut tässä silloin tällöin harjoitettua, ostin Jujunalta naisten mekkokaavan jossa samassa on monta eri mekon kaavaa ja ai että olen hullaantunut! Varsinkin timanttimekko on vienyt sydämeni, tällainen siitä tuli:



Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen timanttimekko jonka tein, ehkä hieman paremmin laskeutuu tuo viskoositrikoo. Taskuissa oli taistelua, toiseen mekkoon jo hoksasin kuinka ne tehdään.


Mitähän sitä seuraavaksi ompelisi?



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Koti vs. työ


Kun syksyllä lähdin takaisin työelämään mietin, miten ihmeessä pienet tyttöni pärjäävät päivähoidossa ja kuinka itse maltan keskittyä työntekoon kotivuosien jälkeen. Kumpikin huoli on ollut ihan turha, lapset viihtyy hoidossa erittäin hyvin, jopa niin hyvin että Helmikin viikonloppuisin kysyy "milloin me mennään taas hoitopaikkaan" ja kyllähän se niin on että varsinkin hänen ikäiselleen pitäisi kotonakin olla koko ajan tekemistä. Siis sellaista ohjattua toimintaa, vaikka kyllä tytöt välillä leikkiikin sulassa sovussa kahdestaan esim. leikkikeittiön parissa. Melko usein se vaan päättyy riitaan jo parin minuutin päästä. 


Itse olen viihtynyt töissä tosi hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta meni opetellessa ja huonoina päivinä miettien kuinka kukaan voi jaksaa tehdä tätä työtä monen vuoden ajan. Pikkuhiljaa asenne vaan kääntyi siihen suuntaan että tämä on vain työ ja minähän jopa nautin välillä tästä, tietenkin suurin motivaattori on raha ja työkaverit. Niin, aivan ihana työyhteisö josta olen saanut jo muutaman ystävänkin. Kaiken lisäksi yksi parhaista ystävistäni aloitti samassa työpaikassa äskettäin joten voiko enää paremmin olla. 

Töissä saa tavallaan myös hengähtää. Tuntuu että noin ei saa perheellisenä sanoa mutta niin se on. Joskus oli paljon rankempaa olla kotona pienten lasten kanssa neljän seinän sisällä tai ulkoillen. Nyt saa sentään rauhassa käydä wc:ssä tai juoda sen teekupposen aikuisten seurassa tauoilla. Päivät koostuu monenlaisista asiakas"kohtaamisista" ja silloin kun sattuu tulemaan se fiilis että tässä hakataan vaan päätä seinään saa tukea työkaverilta ja taas jatketaan. Ihan mahtavaa. Kaiken lisäksi työpäivät on inhimillisen pituiset, 9-15.30.

Silti on niin ihana mennä hakemaan tytöt hoidosta ja kuulla miten heidän päivä on mennyt. Sitten useimmiten kaupan kautta kotiin, syödä, leikkiä ja päivän päätteeksi lukea yhdessä iltasatu. Useimmiten joko Minttu-kirjat tai Miina ja Manu. Myös Pupu Tupuna kolahtaa niin lapsiin kuin äitiinkin. Onko nämä ne ruuhkavuodet?

Helmi puhuu mummin kanssa puhelimessa



torstai 9. maaliskuuta 2017

Uusi harrastus


Olen niin fiiliksissä uudesta harrastuksestani ettei meinaa edes malttaa nukkua kun ompeluideat tulee uniinkin. Kaikkia ihania kankaita pursuaa kaapeista jo nyt harrastuksen alkuvaiheessa ja toivoisinkin viikkoon lisäpäiviä pelkästään ompelukäyttöön!



Olen ommellut viimeksi joskus yläasteella, muistan kun meidän piti tehdä pusero sellaisesta joustamattomasta kankaasta. Värivaihtoehdot ei oikein miellyttänyt, ruskeaa ja oranssia. Taitaa se jossakin kotikotona olla kaappien kätköissä, mutta en muista että olisin pitänyt sitä päälläni.



Sanotaan että puuvillakankaalla kannattaa aloittaa ompeluharjoittelu, noh minä aloitin rohkeasti trikoolla. Taisin jo kertoa kuinka siinä kävi, nyt olen jo hieman harjaantunut. 


Ompelin Liljalle tuollaisen mekkosen Znok-merkin kankaasta, ihana tuo joutsenkuosi. Sisäpuoli ei kestä lähempää tarkastelua mutta ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Sittemmin olen ommellut myös itselleni tunikan, nyt jopa sain hihatkin tehtyä oikein kun aiempaan yritelmääni unohdin laittaa hihat oikeassa järjestyksessä! :D No oppia ikä kaikki ja varmasti vielä tulee jatkossakin ratkojalle paljon käyttöä.


Nyt vaan pitäisi malttaa pysytellä poissa kaikkien ihanien kangaskauppojen nettisivuilta, mutta helpommin sanottu kuin tehty!



perjantai 17. helmikuuta 2017

Somisteita kevääksi

Kun katsoo tuonne pihalle, näyttää siltä kuin olisi jo maalis-huhtikuu. Ihana olisi ulkoilla, mutta tästä tuli kotipäivä kun Liljalle nousi kuume. Teekoossakin käytiin jo aamusta mutta korvatulehdusta ei ainakaan ole. Nyt pieni tuolla tuhisee, uni on jäänyt aika vähille viime yönä.

Hei yksi ilmoitusluontoinen asia, löysin viimein kadoksissa olleen kameralaturini!  Hip hei, pystyy taas kuvailemaan projekteja ja kaikkea. Tsekkasin jo epätoivoissani verkkokaupan valikoimaa ja viisikymppiä olisi pitänyt köyhtyä uudesta, onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja sain pengottua tuon yhden nurkkakaapin ja tadaa! Sieltähän se löytyi.

Pidän ensi viikon tiistaina pitkästä aikaa Partylite-kutsut ja samalla kertaa myös Nosh-vaatekutsut ensimmäistä kertaa ikinä.


Minulta itseltäni löytyy tämä kaunis Häivähdys vihreää-somiste, ja kun sitä katsoo tulee jo mieleen pääsiäisen värisävyt ja tuon voikin koristella vaikka millä tavoin. Se on käännettävä, ja sen kanssa pystyy yhdistelemään esim. kynttiläpurkin ja koristekiviä.



Olen itsekin aikoinaan ollut Partylite-konsultti. Tuotteet on kauniita ja varsinkin ne votiivit ja tuikkivat ovat eri luokkaa kuin "taviskynttilät". Jossain vaiheessa havahduin että nyt on tullut hommattua liikaa somisteita ja möinkin niitä vähemmäksi, mutta nyt taas tuntuu että kiva kun on edes muutama kaunis suosikkisomiste joihin tehdä vaikkapa asetelma kukista jos ei aina kynttilöitä polta. Tuo kuvissa oleva somistehan menee vaikka kesällä boolimaljasta.


Kaverini Sanna myy näitä Partyliten tuotteita. Jos haluaisit tilata jotain mutta et pääse kutsuille niin kuvaston näet tästä linkistä ja Sannaan saat yhteyden pistämällä viestiä sanna.suomela@dna.fi


Aurinkoista viikonloppua!




keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Muumeissa rahastuksen makua?

Kuva: Stockmannin facebook-sivu

Onhan se ollut jo pitkään tiedossa. Siis se, että muumeilla rahastetaan. Muumibuumi on ehkä pikkuisen osoittanut laantumisen merkkejä, ainakaan vanhemmatkaan mukit ym ei enää liiku niin hyvin tai sitten menee pilkkahintaan. Niistä soisin enemmän maksettavankin, mutta nyt on Stockmann pistänyt myyntiin tuon ihanaa purkin. Kokoa sillä on 0,3 l ja se maksaa mielestäni ihan luvattoman paljon, 34,90 e. En ole tilannut, vielä. Salaa ehkä toivon että se loppuisi, Stockalla sanottiin että sitä on vain tämä yksi ja rajallinen erä. En tiedä haluanko enää maksaa Thaimaassa tehdystä pienestä purkista noin paljon rahaa. Silti, olisihan tuo mukava saada kokoelmiin. Vähän kahden vaiheilla tässä nyt olen. 

Tunteita muumit herättää, näkihän sen siitäkin kohusta joka tuli kun animaatiosarjan äänet korvattiin uusilla. Olen sen verran vastarannan kiiski etten aio edes kuunnella niitä uusia ääniä, minulla on tuolla täydellinen boxi jossa on kaikki alkuperäisillä äänillä olevat muumi dvd:t. 

Se on jännä, miten ihmisen kiinnostuksen kohteet vaihtelee. Tietenkin tykkään muumeista aina vaan, mutta nykyisin huomaan laittavani rahaa enemmän lastenvaatteisiin kuin omaan muumikeräilyyni. Toivonkin mieluummin lahjaksi muumiastioita jos joku on jotakin laittamassa niin ei tarvitse itsellä kaikkea ostaa. :D 

Tuon purkin hinnalla saisin joko Metsolan tai Gugguun kevätpipon. Mutta enpä saanut niitäkään kun ne kerkesi jo loppua minuuteissa. Tietyistä lastenvaatteista on näköjään tullut tässä vuosien varrella vielä isompi keräilybuumi kuin muumeista, se on tullut huomattua. Luitteko muuten eilisestä Hesarista sen lastenvaatejutun? Lukekaapa, oli mielenkiintoinen.

Kuva: Stockmann.com




torstai 9. helmikuuta 2017

Vieläkö minusta ompelija tulee?

Ette te usko miten minua kismittää kun en löydä kamerani laturia mistään, en siis todellakaan M I S T Ä Ä N. Missä ihmeessä se voi olla? Olen kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat mielestäni katsonut, vaan kun ei löydy. Viimeksi taisin ladata kameran ennen Ylläkselle lähtöä, eli ennen joulua. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Lapsia en syytä, ne ei (ehkä) ole siihen päässyt käsiksi, vaan todennäköisesti olen sen ihan itse hävittänyt jonnekin. Toivottavasti tässä käy niin että se ilmestyy jostakin aivan ilmiselvästä paikasta ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin. Hankala kun olisi monta projektia joista haluaisin blogiinkin laittaa kuvia mutta huono se on pelkällä kännykällä ottaa, kun ei niistä tule niin hyvälaatuisia vaikka ihan ok kamera tuossa honor kasissa onkin. Mutta nyyh, mulla on ikävä mun kameraa.

En tainnut vielä tänne kirjoittaakaan kuinka kävi minun ensimmäiselle ompelukokeilulle... Voi huokaus, kehtaanko edes! No ok. Tässä yhtenä iltana päätin että vihdoin kokeilen sitä minun huippuhienoa konettani (Husqvarna Viking Emerald 118) ja pelkkien säätöjen kanssa ährätessä meni tunti jos toinenkin. No minä reippaana tyttönä päätin että alan ompelemaan Liljalle topin uudesta hienosta luomupuuvillakankaasta, toki pikkuisen testiompeleen tein. Sivut sain ommeltua hienosti ja jo ajattelin että tämähän käy kuin vettä vain, vaan sitten tuli se olkapäiden kohdan ompelu ja tsaijaijai kun kone vaan imaisi kankaan sisäänsä ja siinä sitä sitten ärräpäät lensi kun koitin vetää hellävaroen sitä kangasta pois koneen uumenista ja lopuksihan se meni siihen että kangas repesi. Laskin kymmeneen ja mietin että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, sain kun sainkin ongittua koneen sisältä loput kankaan ja langan palaset mutta ompeluhommat jäi siltä illalta. 

Aikani tutkittua sain kuulla että tuollaisen joustavan kankaan ompeluun kannattaa käyttää sellaista pallokärkineulaa. Voi minua blondia. No oppia ikä kaikki. Eilen sitten kaivelin tuota minun ompelurasiaa ja sieltä löytyi sellainen jerseylle tarkoitettu neula ja minähän olin ihan että jes, nyt tämä onnistuu! Mitä vielä, ompelujälki oli ihan surkeaa ja kone syrttäsi taas, äkkiä virrat pois ettei koko kone hajoa! Huomasin että langat oli jotenkin lähteneet paikaltaan. Luovutin. Tähänkö jää minun huikea ompelu-urani, kaapit täynnä mitä ihanampia kankaita mutta taidot puuttuu? Eikä jää. Kyllä minä opin. Harmi kun Oulu-opiston ompelukurssit ovat jo täynnä, sieltä olisi saanut hyvät eväät aloittelevakin ompelija.



Äitini ottamia kuvia. Kunpa pian löytäisin oman kamerani laturin!



tiistai 31. tammikuuta 2017

Vimma ennakkomyynti

Heissan! Minulla on vihdoin ompelukone (Husqvarna viking emerald 116) ja sormet syyhyää päästä ompelemaan. Siitä on vuosia kun viimeksi käytin konetta joten jokin harjoittelukangas ehkä ekaksi alle. Vimma väläytteli pari viikkoa sitten kankaiden ennakkomyyntimahdollisuutta ja tänään heidän facebook-sivuillaan lukee että huomenna alkaa odotettu kankaiden ennakkomyynti, jeee! Alla olevassa kuvassa on ne kuosit jotka tulee myyntiin:

Kuva: Vimman facebook-sivut

Itse en raski jokaista kangasta ostaa, mutta tuosta merenpoikaletistä haluaisin itselleni tunikan. Ihan huippujuttu että Vimma järjestää asiakkaille tämän ennakkomyynnin, koska aina kun tulee isokin erä nettiin normaalimyyntiin se myydään ihan minuuteissa ellei sekunneissa. Tuo mystical flowers olisi myös aika ihana, joko tyttöjen vaatteisiin tai omiin. Mustavalkoiseen lettiin olen hieman kyllästynyt, ja tuosta sateenkaariletistä en vielä oikein osaa sanoa tykkäänkö. 

Ompelukone on vielä tuolla pakkauksessaan koska nämä tunnit päivässä vaan hupenee jonnekin. Haaveilen kokonaisesta päivästä jolloin voisin keskittyä pelkästään ompeluhommiin ja haluaisin että joku neuvoo kädestä pitäen. Kirjastosta olen pistänyt varaukseen Ottobre-lehtiä ja on minulla omiakin Suuri Käsityö-lehtiä vino pino kaapeissa. Ottobressa on ehkä kivemmat lastenvaatemallit. 



maanantai 23. tammikuuta 2017

Pienen budjetin häät

No niin, kokeillaan josko nyt kerkiäisin hieman valottaa niitä meidän "yllärihäitä". Kiitos paljon onnitteluista, häät oli todellakin yllätys monelle vaikka ollaankin oltu yhdessä vuodesta 2012. Onhan sitä usein puhuttu siitä naimisiinmenosta, mutta se on jäänyt suunnitteluasteelle. Päätös mennä naimisiin vihdoin  nyt tammikuussa lähti ihan siitä, kun päivämäärä 070117 olisi kuulostanut hienolta hääpäivältä. Se sattui lauantaille, mutta sen verran kiire olisi tullut eikä osa läheisistä olisi päässyt tuolloin paikalle niin siirrettiin ne perjantai 13.1. Lisäksi vihkiminen olisi tapahtunut maistraatissa, jonne olisi pitänyt maksaa 250 e plus vihkijän matkakulut kun vihkiminen tapahtuu virka-ajan ulkopuolella. No sitten osui silmään jossain ilmoitus että Oulun tuomiokirkossa järjestetään jälleen yleinen vihkitapahtuma, jossa parit vihitään saapumisjärjestyksessä. 



Lähes kellekään ei näistä vihkiaikeista kerrottu etukäteen, kutsuttiin juhliin vain molempien vanhemmat ja minun siskoni perheineen. Heille meni kutsukortit saman viikon maanantaina jolloin häät oli. Kutsujen kannessa oli Pauli Hanhiniemen teksti (tunnetaan Popedan lauluna) "Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan..." ja sisäpuolella " Me tahdomme" ja tiedot vihkipaikasta. Piti minulla jo vähän vihjailla viikonlopun aikana porukoille, en malttanut kokonaan pitää salaisuutta. Ja aivan ihanaa, kaksi parasta ystävääni piti minulle keskellä viikkoa polttarit, haki kotoa miniskumppapullon kera ja tiara sekä Bride to be-nauha pistettiin päälle ja käytiin syömässä taivaallista ruokaa intialaisessa ravintolassa. Sain myös hienoja vinkkejä tulevaan avioliittoon. Ihanat ystävät. <3

Hääviikko oli suht rauhallinen, mitä nyt ke-to yönä alkoi jännittämään niin paljon etten saanut unta ja seuraavana päivänä töissä oli vaikea keskittyä. Vihkiperjantaihan oli palkallinen vapaapäivä, tuotakaan en olisi tiennyt ellei työkaverini olisi sanonut. Vihkisormus löytyi panttilainaamosta sopuhintaan, en tiedä varmaksi onko se jonkun aiemmin käyttämä vai jonkin koruliikkeen jäämistöä. Sillä ei ole väliä, se on kaunis ja juuri minun käteeni sopiva (vaikka ei meinannutkaan mennä sormeen alttarilla kun sormet oli niin turvoksissa.) Ja hei, kierrätys kunniaan! Tuosta tuli mieleen, että vielä torstaina minulta puuttui kengät, tiara ja huntu. Olin kahden vaiheilla, pistänkö huntua vai en. Kävin värjäyttämässä kulmani kantapaikassani Kauneushoitola Marjuellessa kun tuli puhe kengistä. Hän sanoi että käypäs katsomassa sellaisesta paikasta kuin Dom Second Hand, ja minähän menin aikeissa että saisin ostettua käytettynä kengätkin. Mitä vielä, siellähän oli kokonainen huone hääpukuja ja asusteita, ja niitä sai lainata aivan ilmaiseksi! Olin ihan että vau, taas säästyi euro jos toinenkin. Sopiva huntu, kengät ja tiara löytyi siis sieltä.



Niin joo, hääpuku. Tilasin pitsisen puvun Ellokselta. Eka ostos oli huti, mutta vaihdoin sen ja toinen olikin sopiva. Vakilukijat varmaan muistaa että hei, sullahan on jo puku! Niin onkin, se on porukoiden luona ja sitä en nyt halunnut laittaa. Ehkä sitten jos joskus vielä pidetään isommat häät kaikille sukulaisille ja samalla kenties avioliiton siunaus...

Hääpäivä meni mukavasti, systeri saapui laittamaan minulta hiukset ja oli tehnyt kakunkin. Aamulla olin käynyt Oulun Kosmetologikoululla juhlameikissä. Prinsessapäivä. Äiti teki aivan upean kimpun mm. tupasvilloista ja ruusuista, myös tytöille omat pienet kimput. Vihkihetki alkoi kolmelta, ja meitä ennen oli kaksi paria. Siinä oli odottelua. Sitten tuli pappi juttelemaan mm. siitä mitkä raamatun osat haluamme hänen lukevan. Saatiin myös valita häämarssi, se ensimmäinen taisi olla Prinsessa Ruususen marssi ja poistuessamme alttarilta soi Myrskyluodon Maija.



Kun käveltiin alttarille, jännitti tai no varmaan kosketti sen verran että alahuuli väpätti. Papin puhuessa rentouduttiin ja jopa muistan hänen sanansa. Alkuun mietin että kuinka tällainen "liukuhihnavihkiminen" oikein tapahtuu, onko kauhea kiire. Ei ollut, aikaa siihen meni n. 15-20 min joten ihan kiireetöntä oli. Ei oltaisi varmaan pitempää kaavaa jaksettukaan. Siinä sitä oltiin, tahdottiin. Aviopari. Kirkko tarjosi kakkukahvit. 

Vihkimisen jälkeen jatkettiin juhlaa Sokeri-Jussin Kievarissa, jossa oli taivaalliset ruuat. Lämmin tunnelma. Sen jälkeen tultiin vielä kakkukahville kotiin ja minäkin puin ihan arkivaatteet päälle. Kampauksen vielä jätin, kun käytiin V:n kanssa vielä Oulun yöelämässä. Päätettiin että hääyötä ei olla nyt hotellissa vaan siirretään se keväämmälle jolloin pääsemme mahdollisesti pariksi yöksi reissuun kahdestaan. 



Hassua, että minä joka olen jo vuosia, vuosia sitten kerännyt tietokoneella olevaan kansioon ja myös kaappeihin kaikkea unelmahäihin liittyvää asiaa puvuista ja hääohjelmasta lähtien vietän näin "tavalliset" häät. Se älytön suunnittelu tapahtui jo ennen edes sopivaa kumppania. Nyt tuollaisilla asioilla ei ole suurempaa merkitystä. Olen tainnut aikuistua siinä suhteessa ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Mikä on lopulta tärkeintä? Rakkaus.