Kaksplus.fi

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Edistystä

Lilja täyttää ensi viikolla 2 vee ja on jo iso tyttö! Puhetta on alkanut tulla paljon, ymmärrettäviä lauseita. Nyt kun tytöt ovat 2 ja 3-vuotiaat voisi sanoa että nyt on sellainen mukava, ehkä helpompikin (?) vaihe tullut, toivottavasti jäädäkseen. Pitkään kesti sitä vaihetta että miljoona kertaa piti käydä nukkumaan mentäessä laittamassa peittoa paremmin jne mutta nyt on jo muutama ilta mennyt hyvin senkin suhteen, jes! 

Sellaista taiteilua välissä tämä vanhemmuus mutta en vaihtaisi mihinkään. Sen olen huomannut itsessäni että hermo meinaa mennä helpommin varsinkin pidemmän työpäivän jälkeen, ja tytöt nykyisin riitelee melko kovaäänisesti. Itse kun olen luureissa päivän aikana ja puhun työpäivän aikana n. 3,5 tuntia niin se automatka kotiin on ihana istua ihan hiljaisuudessa. Jos mies on kerennyt hakea lapset hoidosta niin joskus jo ovella odottaa huutavat palosireenit. Usein se helpottaa kun keksii äkkiä jotakin tekemistä.

Päästiin miehen kanssa katsomaan Napapiirin sankarit 3 kun kerrankin saatiin lastenvahti. Leffa ei ollut mielestäni yhtä hyvä kuin edelliset mutta pääasia että päästiin kahdestaan jonnekin. Ihannetilanne olisi jos vaikka kerran kuukaudessa voitaisiin viettää treffi-iltaa, katsotaan. 

Kuvituskuva arkistojen kätköistä, systeri ja minä






keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kesän tekemisiä


Tuntuu että kesä on jo ohi koska nuo ilman on mitä on. Ei tainnut yhtenäkään päivänä lämpötila kivuta lähemmäs kolmeakymmentä astetta ainakaan näillä korkeuksilla. Ei se minua haittaa, tykkään jos olisi edes sen reilu parikymmentä astetta ja kyllähän niitä päiviä oli/on. Mutta silti olisi ollut niin ihana jos olisi edes parina päivänä ollut kunnon helle, rannallakin olisi voinut oleilla pitempään. Ei näille Suomen ilmoille mitään voi ja pääasia että on ollut kauniin vehreää. Kukaties vielä syyskuulla saisimme nauttia lämpimästä säästä.

Meillä tytöt oli hoidosta pois 6 viikkoa, muuten olisi mennyt täysi hoitomaksu. Minulla oli vain pari viikkoa kesälomaa ja mieskin piti ripotellen lomia, onneksi mummi oli meillä pari viikkoa hoitamassa tyttöjä.


Käytiin heinäkuun alussa parin yön reissussa, ekaksi ajeltiin Vaasaan Tropiclandiaan ja seuraavana päivänä Jyväskylään, matkan varrella pysähdyttiin ikaalisissa Ti-Ti Nallen talossa. Ensimmäistä kertaa tytöt pääsi kylpylään ja voi sitä riemua! Pitäisi vissiin useamminkin viedä heitä uimahalliin, jotenkin olen tähän asti vieroksunut ajatusta. Ti-Ti Nallen taloon pääsyä odotettiin koko piiitkä talvi ja viimein koitti se päivä kun tytöt pääsi kirmaamaan sinne, Helmi ehkä innokkaimpana. 



Satuttiin ihan oikeana päivänä sinne koska Riittakin oli talossa, hänhän ei joka päivä siellä ole. Tanssittiin ja halattiin nalleja. Ihana myös kun siellä pihalla oli lampaita aitauksessa. Ongelmana oli ainoastaan saada tytöt pois sieltä... Eivät olisi millään malttaneet lähteä.



Kahdessa eri hotellissa oltiin yötä. Ensimmäinen yö vietettiin Cumulus Resort Tropiclandiassa. Ihan kiva paikka, huonetta tosin ei oltu siivottu kunnolla mutta saatiin mukava hyvitys. Toinen yö oltiin Jyväskylässä Sokos hotel Paviljongissa, ihan paras hotelli jossa koskaan olen ollut. Mahtava saunaosasto ja kaiken kruunasi iso kuntosali josta oli huikeat näkymät. Tuonne täytyy päästä toistekin.

Hotellielämää on minulle tiedossa viikonloppuna parin yön verran kun lähden ystävän kanssa Leville rentoutumaan, tulee tarpeeseen. 





maanantai 7. elokuuta 2017

SARAH DESIGN

Täällä ollaan! Minulta on kyselty, missä olen. Blogissa tosiaan on ollut hiljainen kesä, instassa olen ahkerammin oleillut. Uusia seuraajia on tullut, kiva!

Ompeluharrastus on vienyt mennessään, tuntuu että haluttaisi ommella lähes jokaisena liikenevänä hetkenä. Eli ei kovin usein, aika tuntuu olevan kortilla. Jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Sain taannoin SARAH DESIGNILTA testiin ihania kankaita, jerseytä ja resoria. Niistä syntyi Helmille baggyhousut uusimman Ottobren lastenlehden kaavan mukaan. 




Liljalle on samat housut tekeillä. Myös alla oleva Heimo-kangas odottaa inspiraatiota, raskisinkohan saksia siitä itselleni housut resorilahkeilla?


SARAH DESIGN on Saara Lintulan yritys. Hän sanoo: "Toivon että kankaistani ja vaatteistani huokuu suomalainen selkeä muotoilu afrikkalaisella sykkeellä. Esimerkiksi Heimon ja Pisaran kuosien sunnittelun pohjana on käytetty afrikkalaisia perinne kuvioita." Kankaiden lisäksi sivuilta löytyy lasten- ja aikuisten vaatteita. Kankaat tulevat Suomesta ja Baltian alueelta. Kaikki vaatteet valmistetaan Suomessa. 

Itse tykästyin kankaiden laatuun. Jo esipesun jälkeen huomasin että nämä kankaat tulee kestämään, ja on Helminkin housuja jo pesty eikä kangas ole mennyt miksikään. Jännityksellä odotan tulevia kuoseja. 

Ainiin, myös SARAH DESIGNIN kankaita tulee kauppakeskus Zeppeliinin Kangas-pop up-tapahtumaan 1.-3.9. Itsekin siihen jo pistin ruksin että osallistun, mutta huomasin että Levin Ruskamaraton on samana viikonloppuna ja sinne olen ystäväni kanssa menossa. Ehkä saan jonkun ihanan käymään kangaskaupoilla puolestani.. :)

Ja hei, arvontaa on lähipäivinä tiedossa.

Kivaa alkanutta viikkoa!




maanantai 3. heinäkuuta 2017

Minä täällä hei


Tervehdys pitkästä aikaa. En suunnitellut pitäväni blogitaukoa, mutta niin pääsi käymään. Oli modeemiongelmia, aikapulasta puhumattakaan. Mutta nyt taas linjoilla. Oikeastaan tämä blogitauko teki hyvää, keskityin enemmän olennaiseen. Tosin nyt viime viikkoina alkoi monena iltana tuntua siltä, pitäisiköhän avata kone ja kirjoittaa.


Tässä kuvia Helmin 3-vuotissynttäreiltä joita vietettiin kesäkuussa, ihan oikeana synttäripäivänä. Jo talvella (vai oliko jopa viime kesänä) Helmi ilmoitti haluavansa Ti-Ti Nalle-synttärit, joten muu ei auttanut kuin leipoa sellainen kakku.


Aika menee hurjan nopeasti. Muistan kun vasta odotin Helmiä ja aloin pitämään tätä blogia ja nyt hän on jo iso tyttö, ihana persoona. 


Nyt on loma ja suunnataan juurikin Ti-Ti Nallen talolle, ainakin. Vihdoin tuli kuuma kesä tännekin suunnalle, toivotaan että säät suosii myös etelämmässä.



lauantai 13. toukokuuta 2017

Nuppu Print, uusi ihastus


Huomenna on äitienpäivä. Säästä on jauhettu jo kyllästymiseen asti, mutta tuli vaan mieleen miten lapsuudessa aina jo kukat kukki ja kesämekoissa kirmattiin pitkin pihaa äitienpäivän aikoihin. Onko aika kullannut muistot ja muistanko väärin? Ei, kyllä se valokuvistakin selviää että näin oli. Tähän viikkoon on mahtunut lumisadetta enemmän ja vähemmän, joten hyvillä mielin voi pitää Nuppu Printin kankaasta ommeltua tunikaa, kuosin nimi on Sydäntalvi


Sain tätä täydellistä kangasta Nuppu Print Companylta blogiyhteistyön merkeissä ja siitähän syntyi tunika. Nimestään huolimatta kuosi on täysin kelvollinen kesäänkin, ja yksi kauneimmista mielestäni. Nupun kuosit on käsin maalattuja ja Suomessa suunniteltuja. 

Nupun sivuilta:

"Nuppu Print Company ideoi, suunnittelee ja toteuttaa printtikokoelmia kankaalle ja paperille. Nupun kokoelmien tunnusomaisia piirteitä ovat kukat, unelmat ja pienet yksityiskohdat skandinaavisilla vivahteilla. Me nimittäin ajattelemme, että kaikkein ihanimmat kukat ja kuosit eivät suinkaan synny tropiikin innoittamina vaan juuri näistä aineksista, joiden keskellä me täällä Pohjolassa elämme. Ne ainekset pitää vain nähdä. Kanervankukat vasten syksyn vaaleanharmaata taivasta, tai tuulessa villisti heiluvat lumipallopensaat – voiko sen kauniimpia, onnellisempia hetkiä ollakaan?"

Niin ihanasti sanottu! 


Kaava tunikaan löytyi eräästä Suuri Käsityö-lehdestä, jossa oli Noshin suosituimpia malleja. Täytyy kaivella vielä se numero esiin. Tuo minun ompeluprosessi on joskus muuten hyvinkin pitkä: Ensin pohdin mitä sitä seuraavaksi ompelisi, sitten selailen lehtiä josko löytyisi joku kiva kaava. Lapset keskeyttää. Seuraavana tai sitä seuraavana saatan edetä jo sille asteelle, että kaivan kaapista kaavapaperin esiin, ja lapset keskeyttää. Voi mennä seuraavaan viikkoon, kun saan kaavat piirrettyä ja joku kaunis ilta tyttöjen mentyä nukkumaan levitän rauhassa kankaan lattialle ja saan kankaan leikattua. Paras vaihe eli itse ompelu siirtyy yleensä monen päivän päähän. Mutta ei siinä, hitaasti marinoiden hyvä tulee.


Pitkään mietin, mitä raskisin tuosta upeasta kankaasta tehdä. Ompelutaitoni kun eivät ole vielä niin varmat. Mutta olen ihan semityytyväinen lopputulokseen, tosin kaulusten teko ei meinaa vieläkään onnistua. Kangasta jäi vielä hieman, eli tytöille täytyy loihtia siitä vielä jotakin. Saatiin muuten ihan mahti-idea naapurin rouvan kanssa, meillä kun on pihapiirissä kerhohuone niin olisiko vähän mahtavaa pistää ompelukerho pystyyn!?

Ihanaa huomista äitienpäivää ja sunnuntaita! <3



maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappua ja välikautta


Kylmä vappu on lähes ohi, klara vappen vaan. Postauksen kuvat on otettu noin viikko sitten, säät ei ole tuosta juuri kummenneet. Paitsi kyllä tänään täällä Oulun suunnalla aurinko paisteli, mutta lämpöasteita ei ollut montakaan. Ja se viheliäinen tuuli on aina riesana. Lämpöisiä kesätuulia odottelen.


Teki mieli vähän puhua välikausivaatetuksesta, nyt kun minulla on lähes kolmen vuoden kokemus lastenvaatteista. Kuvissa meidän tytöt ja ystäväni lapset, on niin söpöä kun heillä on myös nuo samat haalarit! Tilasin jo hyvissä ajoin viime vuonna Tenavalinnasta nuo Molo kidsin Polly-haalarit nimeltään Sea treasure. Mielestäni ehkä Molon kauneimpia kuoseja joita on ollut. Näkyi muutes olevan nyt tarjouksessakin Tenavalinnassa. 


Meillä on ollut useita Molon haalareita (toppa ja välikausi) ja rohkenen kehua merkkiä ihan parhaaksi. Uutena ostetut ja kirppikseltä hankitut ovat kestäneet yhtä lailla, kuosit on ihania ja tekniset ominaisuudet tietty tärkeimmässä osassa. Eli nämä Pollyt ovat:

- Tuulenpitäviä
- Hengittävyys: 5000 m2/24 tuntia
- Vedenpitävyys: 5000 mm
- Kaikki tärkeimmät saumat teipattu


Kun tämä lastenvaatehamstraus on osittain harrastus, on mukava kun vaatteilla on myös hyvä jälleenmyyntiarvo. Sen kustannuksella ei kuitenkaan jätetä haalareita kurakelilläkään pitämättä, ja näistähän lika lähtee tosi helposti pois. Tuo sea treasure-kuosi on myös melko anteeksiantavainen tahroille.


Sanoisin että Pollyjen mitoitus on niukahko. Liljalla on käytössään koon 92 puku ja Helmillä 98. Muiden merkkien puvuista Liljalle menisi vielä koko 86, ja saattaisi mennä Mololtakin mutta jäisi kyllä melko äkkiä pieneksi. Esimerkiksi kun vertaa Reimaan on Molon koot naftimpia mielestäni.


Molon haalareissa on myös superhyvät heijastimet. Ehkä ainoa miinus tällä hetkellä tuntuu olevan se, että ainakin Helmi välillä valittelee vetoketjun tulevan liian ylös joten se täytyy jättää hieman auki. 


Kalliitahan nämä on. Haalareiden hinnat tuntuu olevan keskustelupalstoillakin ikuisuusaihe, päivitellään äitejä jotka maksavat 140 euroa/haalari. Oman kokemukseni mukaan olen maksanut laadusta, ja parhaimmillaan saan myydessä jopa yli puolet tuosta summasta takaisin. Usein löydän pukuja myös käytettynä, yhdellä tai kahdella lapsella olleita. Nettikirppiksiltä hieman kalliimmalla, livekirpuilta halvemmalla.


Se on taas hoitoviikko edessä. Tähän asti ollaan menty toppapuvulla, nyt toukokuussa taidan jo uskaltaa laittaa välikausihaalarit päälle. Mutta toki villapuku alle, lunta on vielä osittain maassa.



Käytännöllistä, mukavaa ja kaunista pukeutumista, siinähän on jo kerrakseen.



Mukavaa viikkoa!



sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Silmien laserleikkaus

Tähän viikkoon on mahtunut paaaaljon. Yhtenä yönä Helmi valvotti niin, että tuli yön pimeinä tunteina jo leikisti (oikeesti) mieleen pitääkö tässä erota että saisi nukkua joka toisen viikonlopun rauhassa. Oli melko psykedeelistä mennä töihin reippaan tunnin mittaisten yöunien jälkeen, hohohoo. Melkein nauratti. Jälkeenpäin tuli hävettyä ajatuksia, kun eihän tuo meillä ihan jokaöistä hommaa ole. Kyllä se vähäinenkin unenpuute vaan silti niin kirpaisee.

Opiskeluhommat on olleet taas mielessä, ja hainkin OAMKiin toimintaterapialinjalle. Nykyäänhän ei itse pääsykokeeseen enää valita koulumenestyksen perusteella, vaan jokainen lähtee samalta viivalta. Tein siis torstai-aamuna SOTELI-esivalintakokeen, ja olihan se vaikea. Kokeeseen varattu 90 minuuttia ei millään riittänyt, loput kysymykset meni ihan arvatessa. Saa nähdä kuinka käy. Osalla meistä hakijoista oli facessa sellainen lukupiiri, ja lähes kaikki pitivät koetta todella vaikeana. Jos tuosta pääsee jatkoon, on vuorossa ne "viralliset" pääsykokeet tässä keväämmällä. 

Tällä viikolla on toteutunut yksi iso, pitkään harkittu unelma. Kävin maanantaina silmien esitarkistuksessa Terveystalolla, päämääränä siis silmien laserleikkaus. Asia on ollut mielessä useita vuosia, lasit kun ovat haitanneet elämää mm. huurustumalla harrastuksissa ja piilareita en ole koskaan oppinut käyttämään. Minullahan ei mikään superhuono näkö ollut, toisessa silmässä noin -2 ja olikohan toisessa jotain -0.75 mutta kyllä lasit täytyi olla jos ajoi autoa ym. Kaikki oli tarkistuksessa hyvin, lähinnä siellä katsottiin onko sarveiskalvo tarpeeksi paksu jotta pystytään leikkaamaan. Päädyimme siihen uusimpaan, smile-tekniikkaan jossa silmään kajotaan mahdollisimman vähän.

Leikkauspäiväksi sovittiin perjantai. Alkoihan se jännittämään, tuli jo toinen uneton yö siis. Mietin jo että kyllä kai sitä laseilla vielä pärjää, skippaanko koko homman... Vaan ei kait se auttanut, mentävä oli perjantaiaamuna. Kauhusta jäykkänä saavuin paikalle vähän liiankin aikaisin, jännityksessä minuutit matelee. Sanoin hoitajalle että jännittää melkein enemmän kuin synnytys. Sain siinä yhden diapamin että pahin jännitys laukeaa, ei kuulemma liian tokkurassa saanut olla. 

Taas odottelua. Viimein lääkäri otti minut huoneeseen ja selitti mitä tulee tapahtumaan, hän painotti että jos katse harhailee toimenpide keskeytyy ja uudestaan voidaan yrittää parin kuukauden päästä. Nice. Jännitys ei ainakaan helpottanut. Minulla on aina myös ollut hankala käyttää kaikenmaailman silmätippoja, äiti ja sisko ainakin tietää tämän... Siinä kun tuli niiden puuduttavien tippojen laiton aika puristin silmiä vaistomaisesti kiinni ja lääkäri sanoi että "tiedäthän että mikäli silmät ei pysy auki ei voida leikkausta tehdä". Hell yeah, mietin jo että tuleeko siitä mitään.

Eikait siinä, taas vähän odottelua, silmäluomet tuntui jotenkin puudutetuilta ja oli aika mennä sisään itse toimenpidehuoneeseen. Päähän laitettiin se hiussuoja, sitten kävin makaamaan sinne leikkauspöydälle ja pää tuli tukevasti kiinni sellaiseen koloon. Lääkäri hienosti taas painotti että täysin liikkumatta ja ainoastaan hän puhuu. Se oli menoa, mietin. Silmäluomet teipattiin ja taidettiin siinä laittaa se luomenlevitinkin, iyyy. Laser lähestyi ensimmäistä leikattavaa silmää kohti, kuulin kun laitteesta kuului jotain "section on" ja piti tuijottaa liikkumatta valoa kohti. Mietin mielessä mukavia asioita, ah sitäkin ihanaa hellepäivää eräällä rannalla kun Helmi oli vasta syntynyt. "Kesäkesäkesä" hoin mielessä, kunnon itsensä psyykkausta! Itse laserointi ei kestänyt kuin jotain 20 sekuntia, sitten alkoi lääkärin työ. Hän poisti lentikkelin eli käsitin sen niin, että se on se miinusnäön aiheuttava juttu. Se kesti hieman pidempään eikä tuntunut oikein miltään. Tuli jo melkein helpottunut olo, kun oli toisen silmän vuoro. Katse meinasi vähän harhailla, mutta lääkäri panotti taas että täysin liikkumatta. Hienosti meni sekin. Lopuksi pistettiin taas tippoja eli se inhottavin osuus minulle, nyt en vaan voinut räpytellä kun luomet oli teipattu. Ohi oli, jes!! Hoitaja antoi 800 buranan. Piti odotella käytävällä noin puolisen tuntia, näkö oli sumea ja "hienot" aurinkolasit päässä. Lääkäri tsekkasi vielä ennen kotiutusta että kaikki oli ok. 

Mies haki minut ja pääsin päikkäreille kotiin. Näkö oli melko sumea, mutta iltaa kohti aloin nähdä melko kauas jo hyvin. Lähelle kun katsoi oli tosi sumea näkö, mietinkin että onko se normaalia. Niitä hassuja laseja pidin koko leikkauspäivän ajan ja täytyisi pitää vielä kolme yötä sen jälkeenkin, mutta viime yönäkään ne ei pysynyt päässä. Täytyy koittaa olla hinkkaamatta silmiä. Viikkoon ei saa myöskään "hikeentyä" eli harrastaa raskasta liikuntaa, ei myöskään saunoa eikä meikata. Edelleen vaikeinta on se silmätippojen laitto, ensinnäkin täytyy tipauttaa antibioottia useita kertoja päivässä ja sen jälkeen kostutustippoja. Ehkä minä vielä opin senkin kunnolla, nyt on jo hieman edistystä tapahtunut.

Nyt kaksi päivää leikkauksen jälkeen näkee jo lähellekin melko hyvin. Ajoin eilen jo ekaa kertaa autoakin ilman laseja, jes! Aurinkolaseja metsästin, Ray-Banit olisi ihanteelliset vaan ei löytynyt mieluisassa värissä. Iltalenkin aikaan Tokmannilta löytyi alle vitosella ihan semit lasit, jos sitä säästäisi niissä...

Niin, kaikilla tietenkin kiinnostaa paljonko leikkauksella on hintaa. Se vähän riippuu maksaako kerralla vai ottaako rahoituksen niinkuin minä. Nyt oli joku huhtikuun tarjous että smile-tekniikalla molemmat silmät 3200 plus siihen tulee vielä esitutkimus n. 200 e ja silmätipat maksoi minulla yli 40 e, kaikki tarkistuskäynnit jne. Rahoituksella noin 4000 e karkeasti arvioiden. Kannattiko? Kyllä, ainakin nyt parin päivän kokemuksella. Näkö tästä kuulemma vielä noin puolen vuoden aikana paranee. 



Kuva täältä





tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kylmää kevättä

Meillä taas viime viikolla tosiaan sairasteltiin ja oli hilkulla ettei päästy reissuun perjantaina. Vietettiin pääsiäinen mukavasti Syötteellä kuten moni muukin pyhä, systerin perheen luona. Postauksen kuvat on otettu jo ennen varsinaista pääsiäistä, kamera kun jäi kotiin. Instaan lisäilin joitakin kuvia. 


On muuten ihmeen kylmä kevät, toki täällä pohjoisemmassa ollaan totuttu viileään ilmaan mutta taitaa nyt olla keskimääräistä kylmempää kuin yleensä tähän vuodenaikaan. Oulussa on paikoitellen lunta vielä, Syötteellä oli niinkin paljon että se ei varmaan sula vielä juhannuksenakaan. Ah kätevää, jos sattuu helleaalto voisi kylmä lumikasa viilentää!


Tämä välikausi on pukeutumisten kanssa yhtä kysymysmerkkiä. Hoitopäivinä on menty vielä toppapuvuilla, kotona testailtiin jo noita Molon välikausipukuja villahaalareiden kera. Myös nuo syötävän suloiset Metsolan pipot oli nappiostos! Minähän ennakkoon tilasin ne Gugguun bright roset pipot ja huivit mutta totesin nuo Metsolat sopivimmaksi joten möin ne Gugguut, en koe tarpeelliseksi pitää molempia.



En koristellut kotia pääsiäisen ajaksi kovinkaan paljoa kun emme kotona itse pyhiä olleet. Jotain kuitenkin tuli laitettua, ostin kaverilta nuo keltaiset happy lights-pallovalot ja viime vuoden pajunkissoista tuli vielä nätti kimppu tulppaaneiden kera. Tytöt oli hoidossa laittaneet rairuohon kasvamaan ja tehneet virpomisoksat. 



Reppana Helmi tuolla yskii kovasti, kun ei tulisi mitään kurkunpäätulehdusta. Toivottavasti hunaja alkaisi vaikuttamaan.

Parikin arvontaideaa on tässä mielessä pyörinyt. Katsotaan josko vielä tässä huhtikuun aikana pistetään arpoen pääsykokeiden lomassa, ollaan kuulolla!



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Oksentelua ja ompelua


Saatiin viettää miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa viikonloppuna ihan mökkeilyn merkeissä. Tytöt oli mummolassa hoidossa. Kyllä tuli niin tarpeeseen laatuaika! Savusaunottiin, pilkittiin ja kuunneltiin V:n vanhaa Rölli-älppäriä kaiken rokkenrollin lisäksi! Ja kaikenlaista. Kuten aina, paras sää tuli vasta poislähdön päivänä. Vaan ei se mitään, tytöt haettuamme mentiinkin vielä retkelle ja makkaranpaistoon kotijärvelle. Pilkilläkin käytiin mutta mitään ei lähtenyt, ainoastaan Arja-täti sai saalista. Pääasia että saatiin tankattua aurinkoa. Helmikin ekaa kertaa pääsi pilkkimään, tosin ei jaksanut kovin kärsivällisesti odottaa nykisikö kala. 


Tänään kun hain tyttöset hoidosta sanoi pph että Helmi valittelee mahaa. Minähän jo arvasin että toinen oksennustauti tälle talvelle on tulollaan ja niin siinä kävi että riisikakun syötyään se alkoi. Pyykkikone tuolla laulaa. Toivotaan että ei koko porukkaa käy läpi.

Ompeluhommia on tullut tässä silloin tällöin harjoitettua, ostin Jujunalta naisten mekkokaavan jossa samassa on monta eri mekon kaavaa ja ai että olen hullaantunut! Varsinkin timanttimekko on vienyt sydämeni, tällainen siitä tuli:



Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen timanttimekko jonka tein, ehkä hieman paremmin laskeutuu tuo viskoositrikoo. Taskuissa oli taistelua, toiseen mekkoon jo hoksasin kuinka ne tehdään.


Mitähän sitä seuraavaksi ompelisi?



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Koti vs. työ


Kun syksyllä lähdin takaisin työelämään mietin, miten ihmeessä pienet tyttöni pärjäävät päivähoidossa ja kuinka itse maltan keskittyä työntekoon kotivuosien jälkeen. Kumpikin huoli on ollut ihan turha, lapset viihtyy hoidossa erittäin hyvin, jopa niin hyvin että Helmikin viikonloppuisin kysyy "milloin me mennään taas hoitopaikkaan" ja kyllähän se niin on että varsinkin hänen ikäiselleen pitäisi kotonakin olla koko ajan tekemistä. Siis sellaista ohjattua toimintaa, vaikka kyllä tytöt välillä leikkiikin sulassa sovussa kahdestaan esim. leikkikeittiön parissa. Melko usein se vaan päättyy riitaan jo parin minuutin päästä. 


Itse olen viihtynyt töissä tosi hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta meni opetellessa ja huonoina päivinä miettien kuinka kukaan voi jaksaa tehdä tätä työtä monen vuoden ajan. Pikkuhiljaa asenne vaan kääntyi siihen suuntaan että tämä on vain työ ja minähän jopa nautin välillä tästä, tietenkin suurin motivaattori on raha ja työkaverit. Niin, aivan ihana työyhteisö josta olen saanut jo muutaman ystävänkin. Kaiken lisäksi yksi parhaista ystävistäni aloitti samassa työpaikassa äskettäin joten voiko enää paremmin olla. 

Töissä saa tavallaan myös hengähtää. Tuntuu että noin ei saa perheellisenä sanoa mutta niin se on. Joskus oli paljon rankempaa olla kotona pienten lasten kanssa neljän seinän sisällä tai ulkoillen. Nyt saa sentään rauhassa käydä wc:ssä tai juoda sen teekupposen aikuisten seurassa tauoilla. Päivät koostuu monenlaisista asiakas"kohtaamisista" ja silloin kun sattuu tulemaan se fiilis että tässä hakataan vaan päätä seinään saa tukea työkaverilta ja taas jatketaan. Ihan mahtavaa. Kaiken lisäksi työpäivät on inhimillisen pituiset, 9-15.30.

Silti on niin ihana mennä hakemaan tytöt hoidosta ja kuulla miten heidän päivä on mennyt. Sitten useimmiten kaupan kautta kotiin, syödä, leikkiä ja päivän päätteeksi lukea yhdessä iltasatu. Useimmiten joko Minttu-kirjat tai Miina ja Manu. Myös Pupu Tupuna kolahtaa niin lapsiin kuin äitiinkin. Onko nämä ne ruuhkavuodet?

Helmi puhuu mummin kanssa puhelimessa



torstai 9. maaliskuuta 2017

Uusi harrastus


Olen niin fiiliksissä uudesta harrastuksestani ettei meinaa edes malttaa nukkua kun ompeluideat tulee uniinkin. Kaikkia ihania kankaita pursuaa kaapeista jo nyt harrastuksen alkuvaiheessa ja toivoisinkin viikkoon lisäpäiviä pelkästään ompelukäyttöön!



Olen ommellut viimeksi joskus yläasteella, muistan kun meidän piti tehdä pusero sellaisesta joustamattomasta kankaasta. Värivaihtoehdot ei oikein miellyttänyt, ruskeaa ja oranssia. Taitaa se jossakin kotikotona olla kaappien kätköissä, mutta en muista että olisin pitänyt sitä päälläni.



Sanotaan että puuvillakankaalla kannattaa aloittaa ompeluharjoittelu, noh minä aloitin rohkeasti trikoolla. Taisin jo kertoa kuinka siinä kävi, nyt olen jo hieman harjaantunut. 


Ompelin Liljalle tuollaisen mekkosen Znok-merkin kankaasta, ihana tuo joutsenkuosi. Sisäpuoli ei kestä lähempää tarkastelua mutta ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Sittemmin olen ommellut myös itselleni tunikan, nyt jopa sain hihatkin tehtyä oikein kun aiempaan yritelmääni unohdin laittaa hihat oikeassa järjestyksessä! :D No oppia ikä kaikki ja varmasti vielä tulee jatkossakin ratkojalle paljon käyttöä.


Nyt vaan pitäisi malttaa pysytellä poissa kaikkien ihanien kangaskauppojen nettisivuilta, mutta helpommin sanottu kuin tehty!



perjantai 17. helmikuuta 2017

Somisteita kevääksi

Kun katsoo tuonne pihalle, näyttää siltä kuin olisi jo maalis-huhtikuu. Ihana olisi ulkoilla, mutta tästä tuli kotipäivä kun Liljalle nousi kuume. Teekoossakin käytiin jo aamusta mutta korvatulehdusta ei ainakaan ole. Nyt pieni tuolla tuhisee, uni on jäänyt aika vähille viime yönä.

Hei yksi ilmoitusluontoinen asia, löysin viimein kadoksissa olleen kameralaturini!  Hip hei, pystyy taas kuvailemaan projekteja ja kaikkea. Tsekkasin jo epätoivoissani verkkokaupan valikoimaa ja viisikymppiä olisi pitänyt köyhtyä uudesta, onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja sain pengottua tuon yhden nurkkakaapin ja tadaa! Sieltähän se löytyi.

Pidän ensi viikon tiistaina pitkästä aikaa Partylite-kutsut ja samalla kertaa myös Nosh-vaatekutsut ensimmäistä kertaa ikinä.


Minulta itseltäni löytyy tämä kaunis Häivähdys vihreää-somiste, ja kun sitä katsoo tulee jo mieleen pääsiäisen värisävyt ja tuon voikin koristella vaikka millä tavoin. Se on käännettävä, ja sen kanssa pystyy yhdistelemään esim. kynttiläpurkin ja koristekiviä.



Olen itsekin aikoinaan ollut Partylite-konsultti. Tuotteet on kauniita ja varsinkin ne votiivit ja tuikkivat ovat eri luokkaa kuin "taviskynttilät". Jossain vaiheessa havahduin että nyt on tullut hommattua liikaa somisteita ja möinkin niitä vähemmäksi, mutta nyt taas tuntuu että kiva kun on edes muutama kaunis suosikkisomiste joihin tehdä vaikkapa asetelma kukista jos ei aina kynttilöitä polta. Tuo kuvissa oleva somistehan menee vaikka kesällä boolimaljasta.


Kaverini Sanna myy näitä Partyliten tuotteita. Jos haluaisit tilata jotain mutta et pääse kutsuille niin kuvaston näet tästä linkistä ja Sannaan saat yhteyden pistämällä viestiä sanna.suomela@dna.fi


Aurinkoista viikonloppua!