Kaksplus.fi

Kaksplus paraati

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Paras vuosi EVER

Kohta on taputeltu vuosi 2014 nurkkaan ja toivotetaan tervetulleeksi uusi uljas 2015!

Tuskin on vaikea arvata, että tämä on ollut elämäni paras vuosi. Syynä siihen tietysti pieni Helmi-rakas, joka on tuonut elämään uudenlaisen sisällön. Vaikka olen nukkunut kuluneen vuoden aikana vähemmän kuin ikinä, on se kaiken sen arvoista. 

Nopeaa on vuosi kulunut, ja niinhän sitä sanotaan että lasten myötä se tahti vaan kiihtyy...

Alla kuvakollaasit jokaisesta vuoden 2014 kuukaudesta.

Kiitos teille rakkaat lukijat kuluneesta vuodesta ja siitä että olette pysyneet matkassa. Ensi vuoteen! <3












torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupäivän tunnelmia

Nyt se suurin jouluhössötys on ohitse. Pukki ei tällä kertaa kerinnyt näyttäytymään, mutta lahjat ilmestyi kuusen alle. Helmikin sai paaaljon lahjoja, melkein hukkui sen lahjavuoren alle. Tulevina vuosina aiotaan opettaa siihen, että ei ne lahjat ole tärkeintä eikä osteta kuin korkeintaan pari kolme pakettia, kun sukulaisilta niitä kuitenkin tulee.

Tänään täällä tunturissa oli jälleen kaunista, käytiin vähän kuvailemassa huipulla. Lämpötila vaihteli -14 asteesta -29 asteeseen, riippuen oltiinko korkemmalla vai matalammalla. Muutama instagram-otos alla.


Helmin ensimmäinen hammaskin puhkesi jouluaattona! Oli kummallisen kitisevä koko päivän, ja maha oli ihan kovalla myös. Illalla sitten tunnusteltiin, ja niin se vain pieni terävä hammas sieltä alhaalta edestä pilkisti.




Tykkylumi tekee puut niin kauniin näköiseksi



Huomenna matka jatkuu.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluterveiset pakkasen keskeltä ja arvonnan voittaja

Tervehdys täältä kotiseudulta Pintamolta. Pakkasta on lähemmäs 30 astetta, hrrr ei tuolla nyt paljon ulkoilla. Jospa se tuosta hieman lauhtuisi. Eilen käytiin hautoille viemässä kynttilät, ei onneksi ollut ihan näin kylmä niin Helmikin tarkeni sylissä. Tosin melko pikakierros tehtiin kun kokoajan huoletti että paleltuuko se pienokainen.

Tästä jatketaan matkaa Syötteelle, saa nähdä eksyykö pukki sinne vai tuoko tottu lahjat kuusen alle sillä aikaa kun ollaan saunassa ;)


Helmin kuvan myötä teille jouluterveiset. Olimme Syötteen koulun joulujuhlassa viime perjantaina, ja pikkutonttu jaksoi olla kiltisti koko juhlan ajan! Hiljaa sylissä seurasi esityksiä, jotka oli taas ihania. Voih, jälleen mielen valtaa se ajatus että olisi mukava kun Helmikin aikanaan pääsisi pieneen kyläkouluun. Vaikka on isommissakin kouluissa ollut mukavia joulujuhlia, on pienen koulun tunnelma eri luokkaa.

Tässä kun ollaan nyt reissunpäällä oltu jo useamman päivän ajan en ole kerennyt tänne kirjoittaakaan, mutta muumiarvonnan voittaja on nyt selvillä. Muumitarjottimen ja hattivattikulhon voitti

Pirjo Juvonen

Onneksi olkoon sinulle, laitan viestiä ja paketin postiin pyhien jälkeen! :)

Koitan postata tässä kiireisten joulun välipäivien aikana. Paljon on asiaa, mutta pienet hetket kirjoittaa ovat hieman vähissä kun koko ajan on muuta tekemistä. Mutta blogia en unohda, pidän huolen että on aikaa kirjoittaa ja laittaa kuvia (niitäkin on taas kertynyt...)

Blogin synttärit muutes lähestyvät, silloin voitaisiin taas kehitellä jotakin kivaa arvontaa, pysykäähän kuulolla :)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Ihanat Muumit ja JOULUARVONTA!

Tätä postausta on minulta toivottu paljon, ja nyt kirjoitankin rakkaasta keräilyharrastuksestani. Jo pienenä tyttösenä Muumit oli kova sana, silloin lähinnä tv-sarjana ja lehtenä. Muumimukeja aloin keräillä n. 10 vuotta sitten, ja muistan vieläkin ensimmäisen mukini: Muumipeikko jäällä. Sain sen joululahjaksi ystävältäni. Sen jälkeen mukeja alkoi kertyä kaappeihin, ostin joka kuukausi yhden tai useamman myynnissä olevista mukeista. Pian löysin itseni huuto.netin ihmeellisestä maailmasta, ja sieltä alkoi ysäreiden hamstraus. silloin niitä sai vielä melko sopuhintaan, alle 50 eurolla. Nykyään niistä saa pulittaa satoja euroja, riippuen vähän kunnosta ja mukista. Hiljalleen keräily laajeni lautasiin ja kulhoihin ja muuhun muumitavaraan. Olen melkein aina keräillyt jotakin, en tiedä onko siinä mitään järkeä. Ainoastaan sen tiedän, että Muumeissa ei mene rahat hukkaan. Joskus pahan päivän koittaessa voi myydä osan kokoelmastaan tai kokonaan. 



Astiat eivät ole ainoa tuote jota kodistamme löytyy. Muumeja löytyy matoista, lampuista, pimennysverhosta, pussilakanoista... Monesta paikasta. 



Kerran tein virheen. Ostin harvinaisen Fazer-muumimukin (jota on tehty 400 kpl) noin 80 eurolla huutiksesta. Pari vuotta sen pidin itselläni, ja (vieläkin hirvittää!!) möin sen 700 eurolla jollekin perheenäidille ostaakseni uuden digikameran! Kun olisin pitänyt sen tähän päivään asti, siitä olisi saanut 3000-4000 euroa. Sillä tekisi jo melkoisen etelänmatkan tällainen kolmihenkinen perhe. Toisaalta, se oli silloin se, ja sen hetkisessä tilanteessa tarvitsin rahaa. Hieman vaan harmittaa oma harkintakykyni puute silloin, mutta minkäpä sille mahtaa.



Moni ei ikinä usko, kun kerron tuotakin stooria. Tulee sellaisia kommentteja kuin "täh, kahvikupista niin paljon rahaa?? En usko." Nykyisin "muumitietoisuus" on kuitenkin lisääntynyt sen verran ja ollut julkisuudessakin puhetta, että harvemmin enää esim. kirppikseltä tekee muumilöytöjä halvalla. Kyllä minunkin vitriiniselläni saisi ainakin Helmin autokoulurahat hommattua sitten vuosien päästä. Eri asia sitten, kyllästynkö jo aiemmin noihin astioihin ja hankkiudun eroon kaikesta?



Kyllä itseänikin nykyään välillä ärsyttää, miten kaupalliseksi tämä muumitouhu on mennyt vaikka itsekin välillä myyn mukeja pois. Tämän vuoden rillimukihysteria meni jo aivan naurettavaksi. Omani ostin suosiolla sixpäkissä eli paketissa jossa oli 5 normaalia Toven juhlavuoden mukia ja yksi rillillinen. Kun ne tuli kauppoihin, ihmiset juoksi ja töni toisiaan samalla rikkoen mukeja kun penkoivat löytyykö rillimukia. Aikuiset miehet siellä juoksivat, näin omin silmin. Monesti he ovatkin pahimpia trokareita. Itsekin välillä olen syyllistynyt pienoiseen trokaamiseen, olen ostanut kaksi samaa mukia ja myynyt toisen pois kun tarvitsen rahaa. Jos talous on oikein tiukalla, mukilla voi kustantaa parin viikon ruokaostokset.



Mikä Muumeissa viehättää? Niiden filosofia, muun muassa. Jotenkin ne ovat niin ihania ja pehmoisia. 


Itselläni olisi vielä hieman opittavaa Muumien filosofiasta. Kuten Nuuskamuikkunen sanoo:  "Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen." (Muumipeikko ja pyrstötähti)

Sitten arvontaan. 

Ihana Muurla lahjoitti arvontaani Pikku myy-tarjottimen, ja tuon Hattivatti-kulhon tarjoan minä. 

Yhden arvan saat olemalla blogini julkinen lukija (painamalla tuosta sivun oikealla olevasta Liity tähän sivustoon-napista) ja toisen arvan saat tykkäämällä Arjen miljonääristä Facebookissa. Kirjoita vielä kommentti monellako arvalla olet mukana :)

Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy 22.12.2014

Onnea kaikille arvontaan!


lauantai 6. joulukuuta 2014

Suomi!


Kuva kertonee :)

Meidän itsenäisyyspäivä on mennyt rauhaisasti. Vettä sateli täällä Oulun suunnalla melkein koko päivän, iltapäivästä alkoi hieman selkenemään. Käytiin ajelulla, ihan vaan maisemia katseltiin. Miekkonen lähti extempore keilaamaan ym. parin kaverin kanssa, me Helmin kanssa lämmäytettiin sauna ja katsottiin linnan juhlia. Helmin eka kerta lauteilla, ei toki löylyjä ollut enää paljoa kun sammutin kiukaan jo hyvissä ajoin mutta näytti tykkäävän olla lämmössä bumbo-tuolissaan. Muuten se bumbo-tuoli onkin ollut vähän turhake, mutta saunahetkissä näyttäisi toimivan. 

Näyttää melko synkältä tuo talven tulo näillä korkeuksilla. Loputkin lumet lähti sateiden myötä :( tuntuu että jokainen talvi on nykyään tämmönen ihan outo, kun ei tule kunnolla lunta ja sitten jos tulee se menee ihan överiksi.


Tunnelmointi jatkuu, mukavaa iltaa kaikille!


lauantai 29. marraskuuta 2014

-13 kg

Tähän väliin hieman punnituskuulumisia. Se eka kymppihän lähti kuukaudessa, mutta sen jälkeen tahti hiipui ihan omien valintojen takia ja kyllähän (teko)syynä voin käyttää sitä flunssaa ym. Sain kuitenkin pidettyä painon samassa lukemassa kuukauden ajan, eli ei lähtenyt paino nousemaankaan vaikka söin välillä miten sattuu. Siitä olen mielissäni että paino ei noussut, vaan on taas lähtenyt laskemaan tasaisesti alaspäin. Vaikka poikkesin polulta, pidin takaraivossa kuitenkin jo opitun asian että ei lähtenyt herkuttelu ihan lapasesta. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa. Nyt on lähtenyt tasan 13 kiloa, ja onhan se hyvä määrä. Tavoitteeseen on silti piiitkä matka ja siihen, että saan myös pidettyä painon kurissa aina. Taso tasolta noustaan ylöspäin, mutta vielä muutamia viikkoja mennään pusseilla. 



Oma olo on hyvä ja myös kehut hoikentuneesta ulkonäöstäni lämmittää mieltä. Taannoisen kantoreppupostauksen kuvat oli omastakin mielestäni onnistuneet, olihan kuvaajana lahjakas äitini. Jotenkin hän sai minut näyttämään ehkä hoikemmalta niissä kuvissa kuin todellisuudessa olen, tai sitten en vaan itse tajua että on tässä hieman hoikistuttu :D Sehän siinä on jos tässä melko lyhyessä ajassa lähtee reilusti painoa pois, miten pää pysyy mukana. Näenkö itseni edelleen lihavana vaikka pääsisin normaalipainoon? Se jää nähtäväksi.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Tee se mikä täytyy

Reissussa ollessamme Helmi nukkui kaksi yötä vähän paremmin, jopa pelkästään kolmella syötöllä. Viime yönä taas arki palasi öihimme... Huoh. Eikö se tykkää nukkua tuossa sängyssään kun matkasänky nukuttaa paremmin? Päätyä on kohotettu, uusi muotoutuva patja ostettu, on unipussia, makuupussia, kaikkea. Ei siihen mikään auta, uskottava se on. Olen kuullut että tällaisia öitä voi olla sinne kahteenkin vuoteen asti tai jopa vieläkin pidempään. Jossakin sumussa sitä vaan porskutetaan menemään, ei muuta voi. Ja ei siinä, on päiviä jolloin on niin täynnä energiaa huonoista unista huolimatta, jaksan käydä vesijumpassa, mammatapaamisissa, touhuta kaikenlaista. Tai sitten on näitä päiviä, jolloin Helmin kanssa lekotellaan aamulla pitkän sängyssä katsellen Emmerdalen uusintaa telkkarista. Haittaakse? Tuostakin voisi kehitellä jonkin syyllisyydentunteen itselleen, vaan eipähän jaksa. Ei kai vauvallekaan kokoajan tartte olla niitä virikkeitä, eikö riitä että on läsnä ja tuskin se saa traumoja jos leikkii itsekseen lattialla että äitikin voi touhuta vähän omiaan. Perhekerhossakin neuvolan mukaan kuulemma pitäisi käydä, miksi? Me nähdään muita vauvoja ja äitejä muissa paikoissa, silloin kun sopii. Ei tosiaankaan jakseta herätä niin aikaisin että oltaisiin jo yhdeksältä perhekerhossa. Tai no ollaan ehkä hereillä mutta kaikki aamutoimet vie yllättävän paljon aikaa. Nou thänks. Ehkä jonakin aamuna tuossa keväämmällä eksytään sinnekin, katsotaan. Esikko-kerho kyllä kiinnostaisi, se olisi hieman inhimillisempään aikaakin. Mutta ei ole tullut sinnekään lähdettyä. Muskarit, vauvauinnit... Kaikenlaisia suunnitelmia sitä oli silloin odotusaikana omassa päässä, mutta on mentävä oman jaksamisen mukaan. 

Olenkin ottanut uudeksi motokseni: Tee se mikä täytyy. Ainoa asia mikä ehdottomasti täytyy tehdä on hoitaa Helmiä. Kotityöt kerkiää hoitaa myöhemmin jos ei aina jaksa, jos meille tulee vieraita on turha stressata sotkusta. Kyllä kaikki ehkä ymmärtää että ei vauva-arjessa se siivous välttämättä ole pääasia. Sitäpaitsi on kotoisaa kun ei ole liian siistiä. Menen harrastamaan silloin kun jaksan. Pyykkikorin sisältöä ei tarvitse kerralla saada pestyksi. Pussilakanat kerkiää vaihtaa vaikka kuukauden välein. Teen soseita itse silloin kun siltä tuntuu ja jaksaa, muulloin Helmi-parka joutuu tyytymään Pilttiin. 

Nyt kun olen ollut melkein puoli vuotta äiti, osaan ottaa hieman rennommin. Uusille tai tuleville äideille vinkki: älä herrantähden mene googlettamaan joka asiaa. Siitä tulee vain entistä suurempi stressi kun pohtii, onkohan vauvalla nyt se ja se hätänä. Alkuaikoina etsin tietoa vauvan itkusta ja huonosti nukutuista öistä, vähän niinkuin lohtua että eihän tämä vaihe voi ikuisuuksia kestää. No ei varmaan kestä ikuisuuksia (tarpeeksi pitkään kuitenkin), mutta jos menet googlesta lukemaan toisten huonoja kokemuksia niin ei se ainakaan auta. Päivä ja yö kerrallaan. Myös suorituspaineita voit saada, kun siellä lukee miten mallikkaasti tulisi toimia ollakseen hyvä vanhempi. Tee niinkuin itse tahdot, tee se mikä täytyy.



Niinkuin Haloo Helsingin biisissä lauletaan, ei kasvatus löydy googlesta.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ergobaby-kantorepun testaus ja ALEKOODI

Ajeltiin Helmin kanssa kotikotiini viikonlopuksi "maalle". Sain taannoin testiin Babylandilta Ergobaby 360 kantorepun, ja halusin päästä kokeilemaan sitä ihan ulkokäytössä retkeilyn merkeissä. Sisällä ollaan tätä jo käytetty ja hyväksi todettu, mutta itseäni vähän mietitytti miten se toimii ulkovaatteiden kanssa (onko liian "tönkkö" tms.).


Repusta sanottua (Babylandin sivuilta):

"10 vuoden kokemuksella ergonomisesta muotoilusta Ergobaby on kehittänyt Ergobaby 360-kantorepun yhdessä lääkäreiden, kätilöiden, kantokonsulttien ja vanhempien kanssa.
Ergobaby 360 on lasten kantamisen vallankumous koska se tarjoaa, ensimmäisen kerran, ergonomisen kantoasennon kun kannat lasta kasvot ulospäin vatsalla. Siten Ergobaby 360 on ainoa kantoreppu markkinoilla jossa lasta kannetaan luonnollisessa sammakkoasennossa neljässä eri kantoasennossa (vatsalla kasvot kantajaan päin ja ulospäin, selällä ja lonkalla)

NELJÄ ERGONOMISTA KANTOASENTOA
Ergobaby 360 on vallankumous, nyt vanhemmat voivat valita neljän asennon välistä: kasvot kantajaan päin, kasvot ulospäin, lonkalla ja selällä.

MAKSIMAALINEN MUKAVUUS VANHEMMALLE
Uusi innovatiivinen vyötärövyö sekä pehmustetut olkahihnat antavat optimaalisen painojakautumisen.

MUKAVUUS JA ERGONOMIA LAPSELLE
Kulhomuotoisen istuimen ansiosta lapsi istuu aina ergonomisessa asennossa jossa lonkat ovat eteenpäin ja selkä pehmeässä kaaressa, ns. sammakkoasento."


Hetken aikaa meni että sai säädettyä repun sopivaksi, ja sitten mentiin metsään. 


Helmi tuntui viihtyvän repussa hyvin, myös itselläni oli varma olo että on hyvin kiinni eikä pääse tippumaan tai ole huono asento.


Minulla on selkävaivoja, mutta tämän repun ansiosta vauvan kanssa on mukava kävellä hieman pitempikin reissu.


Vyötärövyö oli hieman hankala saada itse kiinnitettyä tarpeeksi tiukalle. Muita moitteita en ainakaan vielä ole repusta havainnut.


Kuvat otti: Äiti

Tarpeellinen vekotin siis tällainen kantoreppu, varsinkin jos on liikkuvaa sorttia eikä aina halua mennä vaunuilla. Vaunuilla ei myöskään kaikissa maastoissa pääse. Myös kirppiksellä ollaan Helmin kanssa käyty reppuilemassa, ja on kätevää kun vaunut tai rattaat ei tuki ahtaita käytäviä.

Ja ei ollut liian tönkkö toppavaatteiden kanssa :)

http://www.babyland.fi/ tarjoaa blogini lukijoille alennuskoodin blogi10 jolla saa -10 % kaikista Babylandin tuotteita, ja se on voimassa vuoden loppuun asti. 





keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Joulukorttiotoksia

Jo aiemmin syksyllä toteutin tämän Helmin kanssa, mutta en ollut aivan tyytyväinen kuviin joten tänään uusi yritys. Eli pitihän se prinsessa pukea jouluisiin asuihin ja hieman räpsiä kuvia, niistä vaan on nyt vaikea valita parasta jonka teettää korteiksi. Haastavaa kuvauksista teki valon puute, on niin pimeitä nämä päivät :( malli jaksoi olla aurinkoinen, pientä kitinää oli kyllä havaittavissa loppuvaiheessa :D Helmi on kyllä tottunut siihen että äiti on aina räpsimässä kuvia. Tällä kertaa kaivoin ihan järkkärin naftaliinista ja otin kuvat sillä. Pitäisi tosiaan käyttää enemmän sitä, mutta äh kun pitäisi myös opetella kaikki säädöt yms. Kännykällä on niin helppo ottaa, mutta tottakai järjestelmäkameralla tulee paremmat vaikkei minulla mitään huippuobjektiiveja siinä olekaan.

Tässä muutama otos joita en ole vielä muokannut "sopivaan kuntoon".





Täytyy vielä rajata ja säätää kontrastia ym. Tykkään kyllä säätää näiden kuvien kanssa, mutta olisi mukava kun jo heti kuvan ottohetkellä osaisi kamerasta laittaa ne oikeat käsisäädöt päälle. Vielä joskus.

Täytyy tästä nyt alkaa valitsemaan paras kuva albumista, vai teettäiskö kaikki? :D

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ihana GUGGUU ja 5 kk neuvolakuulumiset

Olen jo pitkään kuolannut Helmille semmoista ihanaa Gugguun jumpsuittia ja tupsupipoa, mutta korkea hinta on vielä ollut este tilaamiselle. Etsiessäni nuita asuja törmäsin ihanaan Lumilapset-verkkokauppaan, jonne pääsee täältä. Voi mitä kaikkea "karkkia" siellä olikaan, Helmi saisi alkaa kirjoittaa joulupukille. 


Kuvat täältä

Olen vähän kuullut, että noissa on melko pienet koot joten pitäisi varmaan ottaa jo kokoa 80 oleva puku. 

Niin tosiaan, Helmikin täytti 5 kuukautta ja keskiviikkona oli neuvola. Hyvin kasvaa neiti, painoa oli jo yli 8 kiloa ja pituuskin 67 cm. Kaksi piikkiä tuikattiin reisiin ja viimeinen annos rotaa annettiin suun kautta. Hyvin meni taas, ihan pienet itkut tuli piikeistä mutta nopeasti rauhoittui. Nyt vaan tuntuu kovilta ne pistokohdat, mutta taitaa olla normaalia. Yöuniin vaikutti selvästi (jos ne nyt enää huonommin voi mennä) kun viime yönä heräiltiin alle tunnin välein... Kokoajan kitinää, eikä rauhoittunut ennen kuin sai pikkuhuikat maitoa. Se on ihan pelkkä tapa tuo yömaito ja neuvolassakin sanottiin että yhdellä tai kahdella syötöllä pitäisi selvitä, mutta en jaksaisi huudattaa. Koitin sitä tassuttelumenetelmää eli hentoa unikoulua jo, mutta nyt rokotusten jälkeen se on yhtä tyhjän kanssa. Katsotaan sitä sitten muutaman päivän päästä uudestaan




lauantai 8. marraskuuta 2014

Miikkarikutsut (vaatetaivas...)

Keskiviikkona oli jälleen me&i-kutsut ja pääsi hypistelemään malliston lisäyksiä. Ihme homma vaan kun kaikki kutsut ei ollut mennyt perille facessa, höh no se taas temppuilee. Oli onneksi kuitenkin neljä ihanaa vierasta jakamassa illan. Kivoja uutuuksia oli tullut mallistoon lisäyksenä, mutta silti tilasin Helmille vain sydänpyllypöksyt. Sen samaa sarjaa olevan mekon tilasin viime kutsuilla. Äiti tilasi joululahjaksi myös Helmille iiihanat siilihaalarit! Ei malttaisi odottaa että pääsee pukemaan ne, siihen vaan vierähtää vielä tovi kun kokona on 74/80, ei kannattanut ottaa 62/68 kun nyt jo on käytössä koon 68 vaatteet niin saattaa mennä pieneksi nopeaa. On ne miikkarin vaatteet vaan kyllä melko pitkäikäisiä, tuoreessa kuvassa on pöllöpyllyt kokoa 50/56 :D



Vaan ei nuo enää pitkään mene jalkaan.


Olin tällä kertaa vähän leipomaan, turvauduin tuommoseen valmiskakkuun mutta piirakan sentään tein ihan ite. Pakkasessa kyllä piti olla leipomaani omenapiirakkaa mutta se oli kadonnut parempiin suihin...


Kirppislöydöt eli festivo-kynttilänjalat ja kynttilät koristivat pöytää


Siinäpä niitä ihanuuksia



Pitihän ne uudet kutsut varata jo ensi helmikuulle, kun uusi mallisto ilmestyy. Aina sieltä on pakko ainakin yksi kauden pipoista saada. Hullu? Ehkä.

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Helmin ensimmäinen ulkomaanmatka

Piipahdettiin pyhäinpäivänä Haaparannassa, joten Helmi pääsi elämänsä ekaa kertaa Ruotsiin :D masussa tosin oli jo viime joulun aikaan kun siellä käytiin. Ei mitään ihmeellistä asiaa sinne ollut, mutta lähdettiin käymään kun V:n äitikin oli meillä yökylässä viikonlopun ja kaupat oli lauantaina kiinni paitsi ideaparkkihan olisi ollut auki, sinne kaaokseen ei ihme kyllä ollut hirveää hinkua joten päätettiin suunnata muille maille. Käytiin tietenkin Candy worldissa...


...ja ikeassa oli taas hyvät pöperöt...



...isi toimi kuvaajana...


...Helmi sai ihanan pandakarhun, lampaantaljan ja jumpsuitin jonka nimesin "feikki-gugguuksi" ;) tuo jumppis maksoi 199 kruunua eli reilun parikymppiä euroissa. 


Mukava reissu oli, Helmi oli kiltisti koko matkan. Autossa nukkui mutta paikanpäällä oli hereillä lähes kokoajan. Muutenkin nykyään on päivällä pidempiä aikoja hereillä, ja päiväunet on lyhentyneet. Saisi vaikuttaa myös niihin yöuniin.

Äh ei se somelakkoilu nyt oikein onnistu. No okei, ne ensimmäiset päivät meni ihan ookoosti, mutta sittenhän se taas ryöstäytyi käsistä. Olen kyllä vähentänyt, mutta en niin paljon kuin halusin. Nyt siis uusi yritys. On se kumma että tällaiseenkin asiaan voi jäädä koukkuun. 

Minulta jo kyseltiinkin eräässä kommentissa mitenkäs se laihdutus edistyy. Noh se edistyy, mutta hitaammin kuin toivoin. Ja sekin on vain itsestäni kiinni. Kuukaudessa kyllä lähti 10 kiloa pois, mutta sitten tuli repsahdus jos toinenkin, ja nyt viimeisimpänä vitsauksena kipeänä oltuani ei pussikeitot ole maistunut entiseen malliin. Olen niitäkin popsinut (tai no hörppinyt on ehkä parempi sana) mutta siinä sivussa mennyt suuhun myös muuta, huoh. Ja pitihän se tuolla ikeassakin syödä kunnolla. Kokonaispudotus tällä hetkellä taitaa olla n. 12 kg, ja tästä jatketaan eikä lannistuta. Uusi punnitusaika vaan täytyisi saada sovittua. On tässä nyt erona se aiempiin laihdutusyrityksiin verrattuna, että en heitä kirvestä kaivoon heti kun sorrun herkuttelemaan, vaan jatkan matkaa eteenpäin paremmalla tiellä vaikka poikkesinkin polulta. Jotain olen sentään oppinut. 

Sekin ärsyttää, etten ole päässyt vesijumppaan tai muutenkaan isommin liikkumaan nyt räkätaudin aikana. Noo parannellaan nyt kunnolla.