tiistai 21. tammikuuta 2014

Mie romahan!

Apua, tänään on rakenneultra! Vasta iltapäivällä, piiiitkä päivä odotella. Varsinkin kun olen nyt sairaslomalla vielä tämän päivän flunssan vuoksi, alkaa kyllä jo helpottamaan. Alunperin rakenneultran piti olla vasta ensi viikolla, mutta soitin ja kysyin olisiko aiemmin aikoja. Kyllähän sieltä aika löytyi, Maikkulan äitiysneuvolasta siis. Noh, siitä meni n. puolisen tuntia, kun sieltä soitettiin uudestaan. En kuulemma saanutkaan sitä aikaa, vaan sieltä käskettiin soittaa Terveystaloon että käy siellä. No, minähän soitin. Ajanvaraaja siellä ei oikein tiennyt mistään mitään, kyseli vain että kuka tämän maksaa ym. Minä etä no kaippa se Oulun kaupunki maksaa kun käskivät sinne tulla. Se laittoi sitten ajan lääkärille, ja olin jo ihan että no niin jes. Noooh, soittoa tuli sieltä päin n. parin tunnin päästä, että "joo se tuo meidän ajanvaraaja ei oo tajunnut tätä hommaa, että kätilöthän ne tekee nämä rakenneultrat, niin minäpä laitan soittopyynnön meidän kätilölle"... Siinä vaiheessa alkoi jo ärsyttämään, kun olin jo asennoitunut siihen että tänään se RU on!! Siinä sitten odottelin soittoa, ja sieltä soittaa mukavankuuloinen nainen, joka pahoitteli tilannetta. Saimme siis hänelle ajan tälle päivälle klo 16.40, ja eipä ole tullut yöllä nukuttua! Tässä on koko piiiitkä päivä aikaa odotella, ja panikoida... Ja täältä netistä ei tosiaankaan kannattaisi lukea mitään kauhutarinoita.

Entä jos kaikki on hyvin, ja entä jos ei ole? Sitten ei ole. Asian kanssa pitää vaan elää. Hyvä uskotella itselleen noin, kun ei tiedä miten siinä tilanteessa sitten oikeasti reagoisi... Ja onhan sekin, että ei siinä rakenneultrassa kaikki edes välttämättä näy. Tämä kaikki on niin epätietoisuudessa elämistä, mutta niin kai se äidiksi kasvaminen on. AAPUUVA! Noh, katsotaan.


Niinpä niin...!

1 kommentti:

  1. Elä romaha! :) Kaikki on varmasti hyvin! (mie romahan sitte huomenna!) ;D

    VastaaPoista