Kaksplus.fi

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hei meillä sataa lunta!

Sillain ihan semisti satelee, yritin ottaa teille kuvan mutta ei niin erottuvasti sada että saisi hyvän kuvan. Noh ehkä te uskotte ilman kuvaakin. Taitaa sadella muuallakin päin. Jossain tehdään jo lumilinnoja, hurjaa. Ja on tasan 3 kuukautta jouluun! Jotenkin ihanaa kun tulee joulu, se tulee olemaan Helmin ensimmäinen. Aikuisiällä ei ole jotenkin niin paljon kiinnostanut se hössötys, mutta nyt kun on oma lapsi se saattaa alkaa kiinnostamaan enemmänkin. Toki on ollut ihania jouluja siskon perheen luona ja ollut mahtava seurata, miten hänen lapset nauttii siitä ajasta. Nyt on sitten pieni Helmikin mukana. 

Päivän asuna vitosen kirppislöydöt, Metsolan mekkonen ja mitkähän nuo housut oli. Sen verran kolea sisälläkin, että tuohon päälle on vielä neuletakki ja villasukat.



Mutta nyt on vielä syksy. Nyt tuolla satelee jo sellaisia pumpulipalloja että ihme jos ei maahan jää edes vähäksi aikaa. Lehdetkin vielä puissa. Kieltämättä haluttaisi hiihtämään :D 

Voitin taannoin sen lahjakortin jollyroomille, ja tilasin sieltä Ticketin toppapuvun kokoa 86 jo jemmaan tulevia talvia varten. Eli onkohan se Helmille sopiva talvella 2015-2016? 

Tässä vielä hiiiieman iso


Noita pukuja on kerääntynyt ihmeellisesti tuonne kaappeihin... ja voi että harmitti, kun osa on jo jäänyt pieneksi niistä ihanuuksista! Osan varmaan myyn pois, mutta täytyyhän niitä joitakin varalta säilyttää, mistä sitä koskaan tietää...

Viime yö meni hienosti, vauveli söi vain kahdesti ja kuudelta heräsi tähän päivään. Minä jo välillä itse pomppasin pystyyn yön pimeinä tunteina että hengittääkö se (heh, loppuuko tuo tarkistaminen koskaan?) enkä meinannut itse malttaa nukkua. Melko vaihtelevia siis nuo yöt. Jospa ne viimeistään vuoden iässä säännöllistyy. 

Melkein jo unohdin vauvakirjojen olemassaolon, kun tässä yhtenä päivänä hoksasin että pitäisi niihinkin muistaa kirjoittaa (Helmillä on kaksi kirjaa) ja aloin muistella ensi kuukausien juttuja. Jotain pientä olin sinne alussa jo onneksi kirjoittanut, enhän minä olisi muistanut enää kaikkea. Olisipa silloinkin ollut tuommoinen kirja kun itse olin pieni, olisi hauska lukea nyt aikuisena. On äiti tärkeimmät tapahtumat kirjoittanut paperilapuille jotka on tallessa. 


Tuntuu niin oudolta että toinen on jo yli 3 kk! Jouluna reilun puolen vuoden ikäinen, ja kohta onkin jo ne ekat synttärit. Vanheneeko sitä itsekin yhtä hurjaa vauhtia...? Niin kai.

Tänään piti olla punnitus, mutta saapa nähdä pääseekö täältä mihinkään kun autossahan on kesäkumit alla. Tiedän kyllä lukeman jo kun kävin kotivaa'alla, mutta silti haluttaisi käydä siellä "virallisella" puntarilla valmentajan luona ja muutenkin päästä porisemaan kun ei olla nähty pariin viikkoon. sitä paitsi minullahan loppuu eväät!

Ainiin, tässä muistin aikana paljastan yhden jutun... Blogini on valittu erään portaalin alaisuuteen :) kerron tästä myöhemmin lisää, kunhan itsekin tiedän hieman enemmän. Kuulemisiin!

tiistai 23. syyskuuta 2014

100. postaus

Tämä on blogin sadas postaus, jee! 

Hrrr talvi sieltä väistämättä tulee, ei voi mitään. Tätähän minä kesähelteillä toivoin :D saa nähdä onko lumi maassa huomenna täällä Oulun korkeudellakin. Hirveitä raivareita vaan tuo lapsonen saa kun pitää pukea hieman lämpimämpää päälle.

Huoh, viime yönä kokeiltiin, josko Helmi viihtyisi omassa huoneessaan. Siirrettiin siis illalla pinnis sinne, ja mietittiin mitenhän yö sujuu. Samaa rataahan se sujui kuin aiemmat yötkin, eli 3 vai 4 kertaa kävin syöttämässä. Tänään siirsin sängyn takaisin meidän huoneeseen. Ajateltiin että nukkuisi paremmin itsekseen, kun tuntuu että herää kaikkiin ääniin, jos vaikka kylkeä kääntää ja peitto kahisee. Myös itse herään jokaiseen Helmin inahdukseen joten unet ovat tooosi katkonaisia. Mietin kyllä pitkään eilen että raskiiko sitä sinne siirtää, mutta huone on kuitenkin vieressä niin ei ole kaukana. Noo kokeillaan tuota siirtoa myöhemmin uudestaan.

Huomenna on punnituspäivä. Saapa nähdä onko paino tippunut, ainakin oman vaa'an lukema on selvästi alaspäin. Liikkunut olen ihan kohtuullisesti, vesijumppaa ja sitä rataa. Selätin on ollut myös käytössä, ja Wiin zumba-peli. 

Vesijuoksu on pop ja nyt vielä enemmän POP! Aivan loistava vempele on vesitiivis mp3-soitin, jonka olen tilannut älykoti.com-sivustolta. Kyllä on mukava kun ei tarvitse kuunnella kanssajuoksijoiden liikavarpaista tms. mielenkiintoisista puheenaiheista vaan korvissa raikaa rokki (ja ehkä vähän ysäripoppi...)


Silmät painuu kiinni, nati nati!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Se on taas tiheä imu

Taitaa olla taas semmonen tiheän imun kausi. Ihan zombiena täällä kirjoittelen... Joo katkonaisia öitä on nyt ollut jo useampi, heh siis jo ennestäänkin katkonaisista öistä vielä katkonaisempia. Sori jos ei järki kulje kuin juna :D mutta siis. Laitetaan Helmi nukkumaan siinä ysin maissa, joskus vähän ennen ja joskus vähän jälkeen. Ihan kiltisti nukahtaa itse sänkyyn, usein tutin kanssa. Iltamaidon juo yleensä jo puolta tuntia ennen, kun ei se monesti kelpaa enää sitten sängyssä. Tuosta nyt useampana yönä herää ensimmäisen kerran jo siinä klo 23 maissa syömään, siitä ehkä tunti tai jopa pari eteenpäin ja taas syödään, sitten puoli tuntia-tunti väliä ja taas ja taas ja taas... Lohduttaudun jälleen ajatuksella, että tämä on VAIHE joka menee ohi. Onhan sitä ollut tietoinen että tämmöisiä vaiheita tulee. Mutta kylläpä yksi yö katkeamatonta unta tekisi terää, mmmmm!! 

Myös päikkärirytmiin on selkeästi vaikuttanut tuo "tiheä imu". Normaalisti Helmi nukkuu 3 tuntia kerralla päivän "pää-päikkäreillä", ja nyt olen tämänkin postauksen kirjoittamisen aikana käynyt syöttämässä jo kahdesti ja hyssyttämässä vaunuja. Ja minähän kun en saa nukuttua myöskään vauvan päikkäreitten aikaan, varsinkaan nyt kun ne on noin katkonaisia. Muutenkaan en saa päivällä unta vaikka olisin kuinka väsynyt, hassua. Päikkäriaika on muutenkin pyhitetty koneella ololle, kotihommille ja rästisarjojen katseluun boxilta. 

Ystäväni google antoi tietoa, että tiheän imun kausi voi kestää muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Jes. Mutta sitä se on :) ja ihan samalla lailla näköjään tulee tuo kausi myös pulloruokinnalla oleville vauvoille kuin tissittelijöille. Mutta eipä se auta mennä kuin yö kerrallaan! 


Painonpudotuksesta sen verran, että oma vaaka näyttää 2 viikon jälkeen -5,7 kg. Hyvä tulos, mutta valmentajan vaaka kertoo totuuden... Meillä on auto maalautuksella niin en tänään pääse punnitukseen, ehkä huomenna? Onneksi minulla on ensi viikolle asti evästä. 

Jahas, Helmin "iloinen" kujertelu kutsuu jälleen, heippahei!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Uusi hoitolaukku

Se on jännä minkälaisia hankintahaaveita on ollut niin pitkään kuin vauvahaaveitakin oli. Jo silloin muinoin kun ajattelin että sitten kun minulla joskus on vauva haluan tehdä hänen kuvistaan seinätauluja ja muuta mukavaa. No vielä ei ole Helmi päässyt seinälle, mutta laukkuunipa on! (Anniina kielipoliisi kerro kuinka tuo taivutetaan?)


Sain tämän I-HA-NAN laukun blogiyhteistyön kautta paikasta nimeltä fotofun.fi. Tutustuin sivuihin ja sieltä voi tilata monenlaisia tuotteita omalla kuvallaan varustettuna.


Tämä laukku on se suurin tilattava koko, eli 33 x 43 cm. Värivaihtoehtoina on musta, oranssi ja khaki. Itse valitsin tuon mustan, joka on livenä tuollainen mustanharmaa ja materiaali on kestäväntuntoista denimiä. Ainoa miinus oli melko teräväreunainen olkahihna. Nyt kun parina kertana olen käyttänyt sitä niin, että hihna koskettaa kaulaa on se hieman ikävän tuntoinen. Se kyllä korjaantuu sillä että siirtää hihnaa hieman kauemmaksi ettei ole ihan niin "iholla".


Vaikka ihan tavalliseksi olkalaukuksi tämän ajattelin, niin tämähän on aivan mainio hoitolaukku. Eipähän tartte roudata montaa kassia kun tähän mahtuu vaipat ja muut. Se Emmaljungan laukku joka meillä on on välillä hieman turhan painava ja massiivinen. 

Muitakin kuvatuotteita syyhyttää ostaa, ja aionkin tilata niitä lisää. Kiitti Fotofun :)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ensimmäinen viikko takana

Niin se on ensimmäinen viikko cambbaamista takanapäin. Punnitus oli jo eilen, koska tänään ei sopinut aikatauluihin. Tadaa, -3,5 kg! :) Olen kyllä tyytyväinen ensimmäisen viikon tulokseen. En myös pysty olemaan ihmettelemättä tätä hyvää oloa ja sitä, että olen jaksanut liikkuakin melko paljon vaikka saan energiaa niin vähän. Se on varmaan tämä ketoosi joka tekee sen olon, jes. 

Ostin tori.fistä kympillä zumba-pelin wiille, ja eilen ennen saunaan menoa testasin sitä. Jumaleisson mikä hiki tuli jo 20 minuutissa! Melko tehokasta siis, vaikka liikkeet ei varmasti ihan oikein vielä menneetkään mutta pääasia että jotenkuten heiluin :D olen käynyt kyllä muutama vuosi sitten zumbatunneilla ja kivaa se oli, mutta nyt kun on vaavin kanssa kotona on sama heilua kotona. Vesijumppa ja -juoksu on sellaisia lajeja jotka täytyy mennä harrastamaan muualle, niitä ei ihan kotona pysty tekemään... 



Ei pitäisi katsoa leivontaohjelmia. Pieni suklaanhimo meinasi tulla kun jossakin ohjelmassa tehtiin ihanaa kakkua, mmmm. Vedin kuitenkin kiltisti minttusuklaa-pirtelöni naamaan. Selvähän se on että välillä tulee tuollaisia tuntemuksia, niin paljon niitä herkkuja on aiemmin tullut survottua suusta alas. Joskus minä niitä vielä saan syödä, kunhan olen varma siitä että siinä syömisessä on jokin tolkku enkä vedä levyä kerralla. 

Helmi päikkäreillä, ja minä luen täältä aivan MIELETTÖMIÄ onnistumistarinoita! Niistä saa niin paljon motivaatiota jatkaa omaakin projektia kuuliaisesti! Aivan huikeita. Olenkohan itsekin joskus noilla sivuilla...? Hui, katsotaan. 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kuudes päivä

Paastoa takana viisi päivää ja tämä siis kuudes päivä ja olo on hyvä. Ihme unia vaan näen eri ruoista, joten meneeköhän ne mahdolliset mielihalut sitten alitajunnan kautta uniin... Pari viestiä olen saanut nyt jossa tämä(kin) tapa laihduttaa kyseenalaistetaan. Sanotaan, että "ne kilot kyllä tulee heti takaisin kun lopetat tuon dieetin" ym ym. Rohkenen sanoa, että oli se laihdutustapa mikä vaan, jos ei pysyviä muutoksia tee ruokavaliossaan niin tottakai ne kilot tulee takaisin, sehän on selvä! Ja tämä paasto on vain se alkusysäys, ylemmillä tasoilla sitten opetellaan pikkuhiljaa syömään oikein. Tätä asiaa minäkin olen joutunut joillekin korostamaan, olen huomannut että jotkut muutkin "cambbaajat" ovat joutuneet näin tekemään. Mutta pääasia on että itse uskon tähän ja siihen että minä pystyn siihen. Toki se vähän pelottaa että kun saan sellaisen määrän painoa pois, miten pystyn olemaan sortumatta ja jos sorrunkin herkkuihin niin se kohtuus. Mutta askel kerrallaan nyt. Kyllä minä aion vielä syödä karkkia ja muuta mukavaa, mutta en niin paljoa että siitä tulisi ongelma. Melko paljon olen tehnyt ajatustyötä jo ennen tämän ohjelman aloittamista, ja se onkin mielestäni välttämätöntä että pää pysyisi mukana edes jotenkin. Hassua puhua näin jo nyt kun eka viikko ei ole vielä edes takana, mutta niin kovasti uskon tähän ja silloinhan se on mahdollista kun siihen uskoo ;)



Ajattelin tänään taas lähteä vesijuoksemaan ja jumppailemaan kunhan mies tulee töistä. Helmi tuolla on vetänyt jo 2,5 tunnin päikkäreitä. Viime yönä taas heräiltiin 00.30, 03.30 ja 05.30... Saapa nähdä milloin tulee pidempiä unijaksoja vai tuleeko ollenkaan. Noh tällaista se nyt on. Maidon juonti jotenkin tökkii Helmillä, päiväsaikaan on välillä työn ja tuskan takana saada se juomaan 120 ml kerralla. Välillä juo puolet tuosta määrästä kitinän kanssa ja vähän aikaa on tyytyväinen, sitten alkaa taas kitinä ja kun yrittää pulloa antaa sylkee vain pois. En tajua. Täytynee neuvolassa vähän kysellä. Tosiaan Helmin 3 kk neuvola lähestyy, aaargh pelottaa jo valmiiksi miten reagoi niihin rokotuksiin, reppana.

Ajattelin hommata tuolle Wiille semmosen takavuosien zumba-pelin, jos tulisi kotonakin liikuttua enemmän. Minulla on siinä joku fitness-peli, mutta haluan tanssia, joten zumbaaa! Niitä saa nykyään jo edullisesti käytettynä. 

Kivaa viikkoa teille! :)

lauantai 6. syyskuuta 2014

Syntymäpäivä

Tänään täytin 29 vuotta. Vuoden päästä olisi siis kolmikymppiset... Ei kyllä tunnu vielä niin "vanhalta", tai no nuorihan sitä vielä toki on. Vuodet vierii liian nopeaa, ja nyt lapsen syntymän jälkeen se aika vasta onkin alkanut kulumaan, Helmi ensi viikolla jo 3 kk! 

Sain kivoja lahjoja läheisiltä, tässä muutama:


Itse ostin tuon purkin, ja äiti antoi mammakannun.


Mieheltä pöllöpankki (täytynee alkaa säästämään ;) ) ja ensimmäinen muumiseinälaatta tästä kollaasista:


Siinä on kerääminen että nuo kaikki saa. 



Jeii, ystäviltä lippu Rocktoberfesteille! Pääsee heidän kanssa fiilisteleen, siitä on yli 10 vuotta kun käytiin toisen heistä kanssa katsomassa Stratovariusta. Voii legendaarista!

Syöntien osalta päivä meni loistavasti, eli pysyin ruodussa. Tietenkin. Vaikka mies haki tällaista herkkua...


Minun evääni siis tuossa vasemmalla ja V:n herkullisen näköinen annos salaattia ja muuta mukavaa. Mutta eiei, en sortunut! Kuten en myöskään jämäsuklaisiin joita oli kaapissa, tarjosin synttärivieraille :) Olo on muutenkin tosi hyvä. Eilen illalla oli hieman pää kipeä, mutta muuten on kyllä olot kohillaan. Eilen kävin vesijumpassa ja -juoksemassa, ja tänään sauvakävelyllä. 

Yksi huono puoli tässä ketoosista on, nimittäin pahanhajuinen hengitys. Joten sori läheiset! :D 

Neljäs päivä siis tätä cambbausta on takanapäin, huomenna päivä uusi. Nyt on kaneliakin puuroon. 


perjantai 5. syyskuuta 2014

Cambbaaminen alkoi

Elämäntapamuutos vol. miljoona. Miksi tämä on erilainen? Siksi että nyt olen oikeasti motivoitunut ja luotan itseeni 110 %. Ja koska teen tästä julkista. Eli on pakko onnistua. 

Miksi laihdutan? Siksi, koska ylipainoa on kertynyt runsaasti vuosien saatossa ja haluan voida paremmin. Selkäkin saattaa tykätä kun lastia on vähemmän kantaa eikä kipuilisi niin paljon. Haluan jaksaa tulevaisuudessakin touhuta tyttäreni kanssa, jos päästän tästä itseni vielä lihomaan voipi olla että melko laiskana sitä vain hiekkalaatikon reunalla istutaan eikä muuta tehdä. Haluan paremmilla valinnoilla ainakin yrittää ehkäistä sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitautia. Eikä se parempi ulkonäkökään ole pahasta... Nykyään kun peiliin katsoo ei voi kuin todeta että Huhhuh, miten olet päästänyt itsesi tuohon kuntoon! Mutta nyt se loppuu :)

Valitsin laihdutusmetodikseni Cambridge-ohjelman. Minua motivoi nopeat tulokset ja se, että pari kaverianikin on onnistunut tämän avulla ja pudottaneet huimia kilomääriä ja myös onnistuneet pitämään kilot poissa, joka onkin se vaikein vaihe. En myöskään jaksa punnita annoksia ja laskea kaloreita (joka kyllä tässäkin ohjelmassa tulee vastaan myöhemmin kun opetellaan syömään oikein) vaan haluan päästä heti kunnolla käyntiin ja helposti se käy kun syön kolme pussikeittoa päivässä. Nyt on menossa kolmas päivä jonka sanotaan olevan se vaikein kun ketoosi kolkuttelee ovella, mutta nuo pari ensimmäistä päivää on mennyt tosi kivuttomasti. 


Kuva täältä

"Cambridge Ohjelmassa käytetään laadukkaita erittäin niukkaenergisiä laihdutustuotteita. Tuotteemme sisältävät tasapainoisessa suhteessa kaiken sen, mitä elimistösi tarvitsee samalla kun niiden energiasisältö on puristettu minimiin. Tuotteet tuovat kylläisyyden tunteen ja tarvittavat ravintoaineet, jolloin voit rauhassa harjoitella energiatiheyttä ja muuta ruokailuun liittyvää taso-ohjelman puitteissa. Vain tiukka taso 1 on ENED-laihdutusta, muilla tasoilla syöt myös muuta ravitsemussuositusten mukaista ruokaa."

Ei tämä ohjelma minulle ihan uusi tuttavuus ole, kokeilin tätä jo muutama vuosi sitten. Silloin en ollut tarpeeksi täysillä mukana, ja pudotus jäi muutamaan kiloon ja lopetin ohjelman. 

Tapasin siis ihanan valmentajani Jaana Juntusen tiistai-iltapäivällä, ja otettiin lähtöpaino ja kehonkoostumus ja juteltiin tulevasta projektista. Mietin vähän mitkä ovat aiemmin olleet itselleni sellaisia sudenkuoppia, ja niitähän on. Milloin mitkäkin kekkerit, omat synttärit esimerkiksi huomenna. Sanoin jo miehelle että kakkua ei tartte leipoa, pusseilla menen. Niitä herkkuja kerkeää kyllä syödä joskus myöhemminkin, kohtuudella. Aina löytyy tekosyitä miksei voisi aloittaa elämäntapamuutosta, ja itse sen aloitin siis keskiviikkona 3.9. 

Aloitin tasolla 1. Saan siis syödä 3 pussiateriaa päivässä, ja niistä tulee kaloreita yhteensä 415. Pieneltä määrältä kuulostaa, tiedän... Mutta energiavajetta on saatava jotta tulee tuloksia ja pääsee ketoosiin. Saisinhan minä syödä toki enemmänkin jos olisin plus-tasolla jolla saa lisätä 200 kcal, mutta en halua. Olen tällä tasolla niin pitkään kuin saa ja tuntuu hyvältä. 

Makuja on monia. Valitsin ensimmäiselle viikolle omena-kanelipuuron, minttusuklaa-pirtelön, vaniljapirtelön, banaanipirtelön ja keitoista kana-sienikeiton, peruna-purjon ja vihanneskeiton. Tykkään näistä enemmän kuin esim. nutrilettin ateriankorvikkeista, tosin tuo puuro vähän nyt tökkii, taidan vaihtaa sen eri valmisteeseen ensi viikolla. 

Mausteita tässä saa käyttää, tuo puurokin olisi siedettävämpää jos olisi kanelia mistä laittaa siihen. 

Myös se tsemppaa minua, että tässä on oma valmentaja joka valvoo tuloksia. En edes kehtaisi mennä vaa'alle jos olisin tietoisesti herkutellut, pettäisin siinä itseäni ja myös Jaana saattaisi hakea koivuniemenherran... :D kannustus tuo motivaatiota. Ja tiedän, että jo muutaman viikon päästä olen aivan liekeissä tuloksista, pitää vaan jaksaa uskoa siihen. Tosiaan vielä on mennyt kivuttomasti, mutta tulee varmasti niitä vaikeitakin päiviä, en epäile. Mutta jos haluaa jotain saavuttaa on vaan pakko uskoa että tämä toimii. Ja toimiihan se jos en lipsu, enkä lipsu. Niin. Tuliko nyt kunnolla vakuutettua kaikki :D sitä en vielä tiedä, miten hormonitoiminta ym. vaikuttaa tuloksiin, mutta saapa nähdä. 

Alle listaan hieman tavoitteitani:

Aloitus 3.9.2014
Viikko 4 (eli 1.10) loppuun mennessä -10 kg
Viikko 8 (eli 29.10) loppuun mennessä -16 kg
Viikko 12 (eli 26.11) loppuun mennessä -20 kg
Viikko 16 (eli jouluaatto 24.12) loppuun mennessä -30 kg

Huiii huimia tuloksia siis olisi tulossa, jos ja KUN pysyn ruodussa! Wish me luck :) :)


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Reissunpäällä

Vietettiin pidennetty viikonloppu Kuusamossa miehen sukulaisissa ja mökillä. Kovin rentouttavasti ei matka alkanut, kun Helmi veti hirveitä kilareita! 



Minun kotona kun pysähdyttiin, ensin katteli vähän aikaa ja sitten alkoi sellainen rääkyminen ettei mikään auttanut, ja sitä kesti niin pitkään että lähdettiin jatkamaan matkaa. Vierastaakohan se jo paikkoja ja ihmisiä? Siinä oli itselläkin hermot jo kireällä, ja kun napattiin vielä matkasänky ja sitterikin matkaan ja sitä sitteriä olin laittamassa autoon kun ensin rääkyvä (tai no oli se siinä vaiheessa vissiin jo rauhottunu) lapsonen saatiin autoon kiinni niin eiköhän osunu se sitterin metalliosa auton oveen ja pikku jälki tuli. No se oli vaan pikku naarmu jota ei enää näy mutta olihan se mahtavaa lähteä jatkamaan matkaa. Sama homma Kuusamossa kun päästiin V:n äidin luo, ensin vähän naureskellaan ja sitten iskee hirveä hepuli päälle. Saatiin sitten vaunuihin nukkumaan. Mutta tuossakin taisi olla unenpuute taustalla, ei nukkunut kunnon päikkäreitä ja vaikka matkaa kertyykin autolla paljon, ei se siellä autossa saa niin sikeästi nukuttua.

Seuraavana päivänä neiti oli kuin itse aurinko, oli varmaan jo tottunut uuteen paikkaan. Saatiin näin kivoja selfieitäkin otettua ;) 



Mutta auta armias kun lauantaina mentiin korpeen mökille. Koitin nukuttaa vaunuissa ja lähdin huutavan vauvan kanssa lenkille ajatellen että kyllä se siitä rauhottuu kun tarpeeksi hyssyttää vaunuissa... No eipä rauhottunut, vaan huusi niin kovaa ettei ikinä. Kyllä siinä kaikki mahdolliset metsän elukat varmasti kaikkosi. Oli meillä Pike-koirakin mukana, joka ei ihme kyllä ollut moksiskaan. Tuo episodi päättyi niin että nostin Helmin makuupussissaan syliini ja kannoin takaisin mökille, siihenhän syliin se rauhottui ja nukahti. Mutta huhhuh että oli hiki. 

Loppupäivä meni hyvin, ja päästiin V:n kanssa savusaunomaankin kahdestaan. Seuraava päivä meni taas hyvin, ja neiti veti kunnon unet, heräsi vain yhdesti syömään! Olisipa kotona sama meininki...


Mukava oli käydä pitkästä aikaa luonnon keskellä rauhoittumassa, vaikka ensin vähän näytti siltä että siitä tulee pikemminkin hermoromahdus. Nyt tuolla tuhistaan tyytyväisenä vaunuissa päikkäreitä. 



Olen nyt aloittanut elämäntapamuutoksen (älkää kysykö monennenko kerran) joka toimii. Siitä lisää huomenna...