Kaksplus.fi

Kaksplus paraati

maanantai 30. toukokuuta 2016

Pitkä kuuma kesä


Hip hei, se on kesä nyt! Juuri sopivan lämmin ilma (noin 21 astetta) jotta jaksaa touhuta lasten kanssa pihalla. Meidän loppuviikkohan meni reissussa, maalla. Kävinpä muutes heittämässä talviturkinkin pois! Hrr olihan se melko kylmää vettä, mutta aurinko äkkiä lämmitti kuivaksi. Helmi ja Liljakin viihtyi biitsillä, Helmi tarpoi vedessä ja Lilja katseli menoa rannalta viltin päällä. Täytyy nauttia nyt kun pystyy, ensi viikolla saattaa jo olla paljon viileämpi ja joutuu taas odottelemaan lämpimämpiä ilmoja. Tiedetäänhän ne Suomen kesät, vaihtelee kelit laidasta laitaan.

Manasin tuolla aiemmassa postauksessa että reissussa kun ollaan, yöt menee ketuiksi. Mitä vielä! Lilja nukkui ensimmäistä kertaa ilman maitoa ja heräämisiä, noin klo 20.30-06.00. Mieletöntä. Kaksi yötä meni noin, ja kolmas eli viime yö täällä kotona. Katsotaan miten ensi yö menee. Itse nukuin koiran unta, mutta toiveissa olisi jos alkaisi taas nämä omatkin unirytmit löytää uomansa. 

Haaveita on... Oma kesämökki olisi niin unelma! Yksi aivan ihana mökkeröinen houkuttelee Etuovessa, mutta saa nähdä jääkö haaveeksi. Hinta ei älytön ole, mutta miten lie lainansaanti tätä nykyä. Pohdittiin, laitetaanko omakotitalo vai mökki ja tultiin siihen tulokseen että tällä hetkellä vuokralla on niin helppo asua että mökki olisi aivan passeli. Mutta saapa nähdä, haaveitahan on hyvä olla. 

Tänään vein pitkästä aikaa kirppikselle tavaraa myyntiin. Olen tykännyt Oulun Järkikirppiksestä, siellä minulla on aiemminkin ollut myynnissä varsinkin vaatteita ja on niitä mennyt useamman sadan euron edestä kaupaksi, siinä jää ihan hyvin käteen pöytävuokrien jälkeen. Sitähän ei tiedä, onko ihmiset nyt näin alkukesästä ostavaisella päällä, hieman vaihtelee tuokin millaista tavaraa hakevat. Minun pöydästä löytyy naisten vaatteita kokoa M-XL, lastenvaatteita ja kenkiä tooosi monta paria. 

Tuleekohan ukkonen yöksi, on ollut niin painostava ilma. Oii, rajuilmaa olisi niiiiin ihana katsella oman mökin kuistilta... (minä ja romanttiset haaveeni <3)



perjantai 27. toukokuuta 2016

2-vuotiaan hiustenleikkuu


Helmin hiukset on tänä vuonna kasvaneet oikein urakalla ja jo tuossa kuukausi-pari sitten koitettiin hieman siistiä otsatukkaa koska on kokoajan silmillä. Systerini oli silloin meillä kylässä ja hällä oli hiustenleikkuusakset mukana koska leikkasi mieheni iuksia, ja mietittiin onnistuisiko myös Helmin hiusten leikkaus. No ei onnistunut ei. Ensin itse oikein sanoi että leikataan, vaan mieli muuttui kun näki ne sakset ja pyristeli minkä kerkesi. Jätettiin se siis sillä erää. Helmi täyttää pian 2 vuotta, ja ajattelin että nyt on aika leikata otsatukka niin ei kokoaikaa tarvitse siirtää hiuksia silmien edestä pois.


Nyt ollaan täällä siskon luona yökyläilemässä ja jo monta päivää olen Helmille puhunut että leikataanko hiukset ja Helmi on siihen todennut ahkerasti että kyllä. Tänä aamuna huomattiin että voisi olla otollinen aika, kun ei ollut pahemmin kiukkuakaan sillä hetkellä. Otin tytön syliin ja pistin puhelimeen teletapit pyörimään, ja sisko haki sakset. Vähän aikaa menikin hyvin, vähän varuillaan oli ja tuijotteli välillä saksia, välillä tappeja. Sitten noin puolivälissä leikkuuta alkoi huitominen. No eihän sitä voinut puolitiehen jättää, vaan täytyi pitää hieman kiinni että saatiin homma hoidettua. Pikkuisen kitisi, mutta ei hysteerisesti huutanut.


Hiustenleikkauksen lopuksi kehuttiin miten hienosti meni ja kehotettiin katsomaan peilistä ja innoissaan menikin. Ihan hyvin meni siis, mutta yksin jos olisin ollut ei hommasta olisi tullut mitään. Kyllä siihen kaksi vaatii jos ihan ilman kampaamoa aikoo selviytyä hommasta. Takatukkaan ei kajottu, siellä on ihanat kiehkurat. 


Meidän vinkit siis semi-onnistuneeseen hiustenleikkuuseen on: 

1. Ota asia lapsen kanssa puheeksi jo useampi päivä etukäteen
2. Valitse rauhallinen hetki
3. Lahjo vaikka pienellä herkulla tai videon katsomisella
4, Pidä kiinni hyvin ettei sakset osu silmiin!
5. Älä vaadi täydellistä leikkaustulosta





keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Villikissa sängyssä ja arvonnan voittaja

Otsikko saattaa olla hieman harhaanjohtava... Mutta se on näköjään ihan sama onko talossa vauva vai taapero, nukuta ei. Helmin yöt menee välillä ookoo, mutta sitten tulee taas niitä öitä kun ollaan vaatimassa maitoa ja milloin mitäkin vaikka varmasti on hyvin juonut illalla maitonsa että ei luulisi olevan oikeasti jano. Sitten kun se herää yöllä ja tulee viereen, siitäkään ei oikein tule mitään. Ei siinä nuku itse lapsi eikä me aikuiset, Liljasta puhumattakaan. Välillä (kuten viime yönä) on niin, että Lilja herää unilta jo 4-5 maissa ja alkaa itse jokeltelemaan sängyssään ja siihen yleensä Helmikin sitten herää vaikka nukkuu omassa huoneessa ja onpa taas "pitkät" yöunet. Suuret suunnitelmat oli että siirrettäisiin tytöt samaan huoneeseen nukkumaan vaan liekö siitä tulee mitään.

Meillä ei olla totuttu yöllä perhepetiin vaan jokainen omaan sänkyynsä, paitsi me aikuiset samassa ja silloin tällöin Lilja välissä. Mutta kun alkaa se raapiminen, pureminen ja potkiminen hermohan se menee jokaisella ja eikun takaisin omaan sänkyyn vaan. Sinne useimmiten rauhoittuu uudestaan, joskus saattaa vähän aikaa huutaa. Mutta onko tuo raapiminen jne joku vaihe nyt pian 2-vuotta täyttävällä? Ollaan koitettua puuttua asiaan lempeästi, välillä myös pikkuisen rajummin on pitänyt sanoa asiasta. Raivokohtauksen tullessa olen koittanut selittää Helmille, kuinka äitiä sattuu kun hän raapii tai potkii. Liljakin on välillä "vaarassa". Usein komentamisella saa aikaan vaan vielä isomman uhman päälle ja silloin ei ole enää kellään hauskaa. Anteeksipyytöä ollaan opeteltu, ja hän pyytääkin kyllä nätisti anteeksi useimmiten. mutta ymmärtääkö tuon ikäinen vielä sen merkityksen? Helmi on myös vähän sellainen, että jos häntä sattuu, kaatuu tms niin alkaa itkemään mutta kun otetaan syliin alkaa sitten usein se lyöminen jne. Mitä ihmettä keksittäisiin näihin raapimisiin ja muihin keinoksi että loppuisi, onko teillä kokemusta? Vai pitääkö vain odottaa että tämä vaihe menee ohi? Huh huh, voi uhma sanon minä.

Tultiin tyttöjen kanssa tänään mummolaan ja loppuviikko ollaankin reissussa, huomenna Syötteelle systerin luokse. Kunpa ilmat suosisi, otin varalta jopa uimapuvut matkaan...(optimisti!) Öihin olen jo varautunut että v*tuiksihan ne menee, mutta katsellaan, pessimisti ei pety!

Ainiin, Marc Jacobsin tuoksuarvonta on ratkennut!

Random.org arpoi taas voittajan, ja onnellinen voittaja on Matula. Otan sinuun yhteyttä. :)

Suuret kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, pistetään taas ensi viikolla uutta arvontaa kehiin. ;)





maanantai 23. toukokuuta 2016

Lahjavinkki ylioppilaalle/ammattiin valmistuvalle


Kuinka monelta löytyy Aarikkaa kotoa? Minultakin löytyy nyt. Sain jo tuossa alkukeväästä mukavaa postia Aarikalta, kun sieltä lähetettiin näitä kauniita ja käytännöllisiä puisia esineitä somistamaan kotiamme. 

Kiva ja ajaton esine lahjaksi vaikkapa omaan kotiin muuttavalle esikoiselle, ammattiin valmistuvalle tai ylioppilaalle. 

Nämä meidän ihanuudet on Keisarinna-kynttilänjalkaLinna-kynttilänjalat turkoosina ja upea Mamselli-tarjoiluvati. Tykkään pitää niitä esillä keittiön Ekby-hyllyssä tai pöydällä. Jos ei ole Mamsellissa tarjolla kakkua voi siihenkin laittaa vaikka tuikkuja.




Aarikan korut ovat myös vertaansa vailla. Ihastuin ainakin Tähtisumu-kaulakoruun sekä Tukaani-kaulakoruun.

"Aarikka Oy on tunnistettavaa designia ja ajassa elävää, kestävää kauneutta. Vuonna 1954 perustettu suomalainen perheyritys suunnittelee ja valmistaa omaleimaisia koruja ja kodin sisustus- ja kattausesineitä.

Aarikan muotoilu tunnetaan skandinaavisen selkeistä linjoista, pyöreästä muodosta ja puusta – puu on kautta vuosien ollut tuotteiden ensisijainen valmistusmateriaali. Aarikan muotoilua johtaa yrityksen perustajan, Kaija Aarikan, tytär Pauliina Aarikka.
Aarikan kotimallisto on modernin linjakas, lämpimän romanttinen ja tyyliltään ainutlaatuinen. Mallistoon kuuluu kattaus- ja sisustustuotteita niin arkeen kuin juhlaan. Juhlakausiin suunnitellaan sesonkikohtainen valikoima lahja- ja koriste-esineitä."






Ps: Vielä on tämä ilta aikaa osallistua arvontaan jossa palkintona Marc Jacobsin tuoksu, löydät arvonnan täältä!



sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kun kasvohoidossa nukahtaa, ei se voi olla muuta kuin hyvä

Olen laiminlyönyt ihoni hoitamista aika rankalla kädellä. No juu, kyllä kotona (ainakin iltaisin) pesen ja hoidan kunnolla mutta ei se taida ihan riittää. Pyrin käymään kasvohoidossa pari kertaa vuodessa, ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan ultraäänikasvohoitoa Kauneushoitola Marjuellessa täällä Oulussa. 

Otsikosta voi jo hieman päätellä kuinka kävi, mutta aloitetaas ihan alusta. 

"Ultraääni-ihonpuhdistus on hellävarainen, kivuton mutta tehokas tapa kuoria ja syväpuhdistaa ihoa. Ultraäänivärähtely 28000Hz/sek poistaa iholta kuollutta ihosolukkoa, pehmentää ja nostaa epäpuhtauksia ja talia ylös ihohuokosista. Iho desinfioituu. Hoitoa voidaan tarvittaessa täydentää mekaanisella puhdistuksella. Samaan aikaan kun ihoa lämmitetään ja aktivoidaan, imeytetään tehoaineita syvemmälle; rypyt ja juonteet tasoittuvat ja ihon väri kirkastuu. Toistuvalla biosähköllä voidaan vaimentaa tyrosinaasia ja maksaläiskät purkaantuvat normaalia reittiä ulos.
Ultraääni-ihonpuhdistus sopii kaikille ihotyypeille ikään katsomatta. Sarjahoitona saadaan parhaimmat tulokset esim. 3-6 hoitokertaa, hoitoväli 1-2 viikkoa. Ei suositella raskaana oleville."


Olen käynyt usein värjäämässä ja muotoilemassa kulmat Marjutilla (täällä olen kirjoittanut siitä) ja nyt luotin kasvoni hänen hellään käsittelyyn. Kysyin Marjutilta, mikä olisi sopivin hoito minun iholleni kun ihohuokoseni ovat melko suuret ja epäpuhtauksia on, hän suositteli tätä. Ihoni myös rasvoittuu melko helposti, varsinkin T-alue. Kun kasvoja alettiin käsittelemään ultraäänellä, kuului jännä, hieman tatuointikonetta muistuttava suriseva ääni. Ei se silti sattunut ollenkaan äänestä huolimatta. 

Kasvohoitojen ikävin puoli ainakin minun mielestäni on aina se mustapäiden puristaminen, hrrr. Nytkin se sattui hieman, mutta ei läheskään niin paljon kuin aikaisemmissa hoidoissa. Veikkaan että sillä oli vaikutusta kun iho ensin käsiteltiin sillä ultraäänellä niin epäpuhtaudet pääsi paremmin nousemaan ylös sieltä huokosista. 

Onneksi sen jälkeen päästiin mukavampaan osioon eli naamioiden levitykseen ja aivan ihanaan kasvojen/dekolteen hierontaan. Se oli oikeasti niin rentouttavaa, että nukahdin! Näin ei ole koskaan aiemmin käynyt. Jonkin ajan päästä havahduin horroksesta ja kysäisinkin Marjutilta että satuinkohan nukahtamaan. Mainiota rentoutusta.



Kyselin Marjutilta, mikä on ollut suosituin hoito jonka asiakkaat haluavat. Mikroneulaus on ollut pitkään suosituinta, mutta nyt alkaa ultraääni-ihonpuhdistus kiilata edelle. Tällaiseen hoitoon voisi olla kiva saada vaikkapa lahjakortti, että vink vink vaan jos tarvitsee ostaa esim. ammattiin valmistuvalle lahja mutta ei tiedä mitä hankkia. Jos haluaa pelkän ultraäänipuhdistuksen ilman hierontaa jne, on hinta edullisempi. Mutta itse ainakin liputan sen hieronnan puolesta!

Itse menen n. 2 viikon päästä uudestaan, ostin myös kotihoitoon kasvojen puhdistusaineen.

Kiitos Marjut, nähdään taas Marjuellessa!



lauantai 21. toukokuuta 2016

Onnenhetkiä

 Täytyy taas palata maan pinnalle kaikista materiaalisista haaveista. Huomaan että olen viime aikoina keskittynyt vähän liikaa siihen mitä ei vielä ole, kun pitäisi keskittyä jo olemassa olevaan. Eikä ne tavarat vaan ihmiset! <3 Ihmisen mieli on vaan niin hassu. Välillä tulee palava halu omistaa jotakin, mutta nykyisin järki usein päättää puolestani. Tarvitsenko todella sitä tätä ja tuota? Pärjäisinkö vielä vanhalla vai onko pakko saada uusin? Ei ole. Näin "vanhemmiten" onneksi on oppinut jarruttelemaan itseään. Edelleen tykkään kauniista asioista, esteettisyys on minulle tärkeää. Lasten ihanat vaatteet ovat heikkous joihin tulee sorruttua ja hamstrattua kaapit täyteen, mutta jotain pitää laittaa kiertoon sitä mukaa kuin sinne kaappeihin sitä tavaraa haalii. 

Minulle on tullut myöskin tietynlainen blogiähky. En jaksa enää selata niitä blogeja joissa koti näyttää täydelliseltä, päinvastoin haluan seurata heitä joilla se eläminen välillä oikeasti näkyy eikä pelkästään valkoista siellä, valkoista täällä eikä ainuttakaan väärää (lasten levittämää) tavaraa missään. Myös pari ystävää on kokenut tämän saman; ei vaan jaksa enää kiinnostaa sellainen. Ehkä sisustusblogeissa alkaa näkyä erilainen, lämminhenkisempi trendi?

Myös täydellisten kuvien ottaminen välillä stressaa. Se piirre on minussa itsessäni, että haluaisin saada kuvan otettua tai käsiteltyä mahdollisimman hyvin mutta voi luoja että se vie välillä aikaa. Siinä kärsii blogin kirjoittaminenkin jos ei vaan ole tyytyväinen kuviin ja tekstitkin jäävät syntymättä. Pitäisi olla rennompi itselleen ja luottaa teihin lukijoihin jotka olette ahkerasti pysyneet mukana, kiitos siitä! <3 Ei kai täydelliset kuvat ole koko blogin ydin? Otin riskin, olen vähän hurja kun nyt julkaisen pari kollaasia jossa on kännykällä otetut kuvat järkkärikameran sijaan...! (Ja onneksi te useimmiten myös ymmärrätte sarkasmia ;) )
Pieni materialisti minussa varmaan aina asuu, mutta sallittakoon se. Kun muistaisi keskittyä siihen oleelliseen, tähän hetkeen ja näihin tärkeisiin tyyppeihin! Pieniin arjen onnenhetkiin. 

Hyvää yötä.



torstai 19. toukokuuta 2016

18 x jatka lausetta...



En ymmärrä… miksi kaupunkilehden tekstaripalsta on jälleen täynnä pelkkää vali valia. Sitä positiivisuutta kehiin niin homma luistaa! 

Seuraavaksi ajattelin… ottaa ihan rennosti tässä sohvalla kun tytöt nukkuu. Siivota kerkeää myöhemminkin.

Viime aikoina… olen jaksanut hoitaa rästiasioita jopa ihailtavan hyvin. Kai se tämä valo ja lähestyvä kesä saa ihmisestä enemmän aikaansaavan!

En osaa päättääkirjoittaisinko blogiin seuraavaksi unelmien matkakohde-postauksen vai esittelisinkö viime aikojen kirppislöytöjä.

Muistan ikuisesti… kun rakkaat tyttöni syntyivät. Sellaista ei unohda, paitsi ehkä sitten myöhemmällä iällä jos tulee dementia.

Päivän paras juttu… on se että päästiin ulkoilemaan! Tytöillä ollut kuumetta ja nuhaa mutta nyt on enää nuha joten happihyppely teki ihan hyvää itse kullekin.

Noloa myöntää, mutta… siitä huolimatta että sain rästihommia tehtyä, on niitä vielä kosolti odottamassa ja minä tässä vain makoilen.

Viikko sitten... taisi paistaa aurinko ellen ihan väärin muista? Nyt hieman satelee.

Kaikista pahinta on… silloin kun lapset sairastaa. Ei oikein itsekään pysty nukkumaan kun huolettaa.

Salainen taitoni onluottaa siihen että asiat aina jotenkin järjestyy. Siitä en tiedä onko se niin salainen taito kuitenkaan... Mutta se, että näkisi joka asiassa jotakin positiivista.


Jos saisin yhden toiveen se olisiettä kaikilla läheisillä olisi riittävän onnellinen ja terve elämä.

Minulla on pakkomielle… lastenvaatteisiin. Sehän ei mikään salaisuus ole, ja lukijat varmasti tämän tietää :D jokin aika sitten Muumit aiheutti ehkä tällaisia oireita, mutta se on tasaantunut. Kyllä tämäkin vaatehamstraus tästä, ehkä.

Söin tänään… yhden pussikeiton ja kello on nyt 14.22. Pian syön (juon) toisen. Olen siis Cambridge-kuurilla, vaihtelevasti tosin. 

Ärsyttävintä on… se kun tavaroita ei laiteta omille paikoilleen. Itsekään en usein laita ja se ärsyttää.

Tekisi mieli… käydä vesijumpassa mutta en nyt uskalla koska Oulun uimahallissa oli jokin bakteerilöydös jonka takia iso allas oli suljettunakin. On se nyt jo auki, mutta jotenkin hyh.

Minusta on söpöäkun tytöt nukkuu päikkäreitä. Se ihana tuhina ja ne uni-ilmeet. Voi suloisuus! <3


Hävetti… jälkikäteen kun tuli tiuskittua Helmille jostakin pikkuasiasta. Ollaan opeteltu kyllä anteeksipyytämistä, joten ihan harjoitustilanteestahan se meni.

Olenko ainoa, jonka mielestä… olisi joskus kiva olla päivän ajan mies??


Hih tämähän oli mukava toteuttaa :D Olen törmännyt muutamassa blogissa tähän jatka lausetta-postaukseen ja taisin saada haasteenkin niin pitihän tämä tehdä. Nämä on ihan kivoja hömppäpostauksia, ja ei noissa kannata liikaa mietiskellä. Itsekin meinasin alkaa analysoimaan hieman tarkemmin vastauksiani mutta nyt mentiin näin.





sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Viikonlopun viettoa ja pottahommia

Meillä on nykyisin vaippojen kulutus kääntynyt laskuun, ainakin Helmin osalta. Potalla käynti on sujunut hienosti jo kuukauden-parin verran. Kakka ei ole tullut enää pitkiin aikoihin vaippaan, vaan aina pottaan. Pissakin tulee pottaan mutta myös vaippaan lirahtaa. Kokeiltiin pottailua jo viime vuoden puolella mutta silloin ei tainnut vielä olla oikea hetki. Kyllä se niin on että lapsi itse tietää milloin on minkäkin virstanpylvään aika, ei se hoputtamalla kummene. Pahimmassa tapauksessa hoputtamalla saa aikaan taantumista, ja potasta tulee mörkö jota pelätä. Toki mekin ollaan kehotettu siihen pottailuun, varovaisesti kyselty että pitääkö käydä potalla. Vieläkin sitä teemme, ja välillä sanoo että ei mutta hetken päästä sanookin itse että potalle. Siitä se lähtee.

Tässä muutaman päivän aikana on tullut katsottua vanhoja kuvattuja videoita kun V osti kotiteatterisysteemin. Minähän Helmin odotusaikana kävin kirjastossa digitoimassa vanhoja kasetteja joihin oli kuvattu mm. sitä kun oltiin siskoni kanssa lapsia. Oli ihana myös katsella niitä kännykällä kuvattuja pätkiä Helmistä ihan vauvana, oih! Olen tallettanut ne ulkoiselle kovalevylle ja välillä katsonut tietokoneella, mutta kyllä niitä on vaan kivempi katsoa tv:n ruudulta. Helmikin intoutui katselemaan ja välillä oikein nauraa räklätti. Meillä on nyt videokamera lainassa ja täytyy koittaa muistaa aina silloin tällöin kuvata ihan tätä tavallista arkea, ne hetket ovat kullanarvoisia ikuistettuna. Joskus vuosien päästä katsellaan haikeudella, kuinka nopeaa se pikkulapsi-aika menikin. Snif. Pistin muutes tässä yhtenä päivänä myös blogin facebook-sivuille muistutuksen, että jos teidän pienokaisilla on vauvakirjoja, täyttäkää niitä! Vietätte vuosien päästä vielä monia kivoja hetkiä vaikkapa teinien kanssa kun tutkailette mitä kaikkea kivaa sinne on tullut kirjoitettua. Itse intouduin täyttämään niitä lasten ollessa päiväunilla. Onneksi muistin vielä Liljankin muutaman kuukauden takaisia "saavutuksia". Vaan tämä arki on niin hektistä että heti ne unohtuu ellei laita ylös. 

Tänään on hieman harmaampi päivä, mutta siitä huolimatta lähdettiin käymään Kiimingin Koitelinkoskilla makkaranpaistossa. Aivan loistava retkeilysää olikin, ei ollut kuuma vaan juuri sopiva ja ei satanutkaan kuin vasta poislähtiessä. Minun äiti ja isä ajeli sinne myös. Suosittelen sitä paikkaa ihan kaikille jotka täällä Oulun suunnalla asustaa ja myös kauempaa tuleville.








perjantai 13. toukokuuta 2016

Tyttöjen juhlamekot


Kesällä on taas juhlia tiedossa ja tytöillä on mekkoja varmaan enemmän kuin laki sallii. Mutta vielä yhdelle oli tilaa. Tuon vasemmanpuoleisen Mayoralin mekon ostin jo aiemmin syksyllä facen kirpparilta ajatellen, että olisi Helmille sopiva. Se on kokoa 86, mutta meni vain nipin napin päälle ja tänä kesänä se on sopivampi Liljalle. Melko pienet nuo Mayoralin koot. 


Talvella ihastelin tuota oikeapuolimmaista mekkoa Metsolassa ja mietin, että olisi kaunis Helmin 2-vuotissynttäreille. En kuitenkaan silloin raskinut ostaa, hintaa oli kuitenkin melkein 50 euroa. Eilen lähdin käymään Zeppeliinissä ja mielessä oli ajatus, josko Metsolassa olisi vielä koossa 92 jäljellä tuo mekko. Olihan se, ja puoleen hintaan! Piti ostaa. Oli viimeinen tuota kokoa oleva, pienempiä sinne vielä jäi. Samaa sävyä olevat juhlakengätkin olisi ollut hyvässä alessa, mutta niissä oli vain pieniä kokoja jäljellä tuossa mintussa värissä jotka olisin halunnut. Tytöt saa samistella siis synttäreilläkin jos ei ole liian iso Liljalle ensi kuussa tuo mekko. Toivoa sopii että mahtuu Helmille tuo hulmuhelma, ei olla nimittäin vielä sovitettu...





Vinkkinä muillekin jotka täällä Oulun suunnalla asustelee, että Metsolassa on mahtavia tarjouksia koska liike lopettaa Zeppeliinissä. Vitosen pöytiä jne. Tuotteita tulee kuitenkin myyntiin Kauppakeskus Valkeassa sijaitsevaan Noomi Storeen ja tietääkseni myös nettikauppa jatkaa toimintaansa. 




torstai 12. toukokuuta 2016

Uskaltaako vauvan antaa nukkua vatsallaan?

Oltiin tosiaan viikonloppuna reissussa ja se tyttöjen nukkuminen oli mitä oli. Yhtenä yönä (tai no myöhäisenä iltana) kun olin itse menossa nukkumaan huomasin, että Lilja oli kääntynyt mahalleen nukkumaan ja kasvot oli ihan sitä patjaa vasten! Voi luoja kuinka sydän hypähti ja vaan mietin että eihän se saa happea! Käänsin äkkiä ja hengittihän se. Reppana olisi siinä asennossa varmaan nukkunut paremmin kuin aikoihin mutta hölmö äiti herätti. Järki sanoi että no osaakait se sen verran kääntää päätään sivulle jos niikseen tulee, mutta huhhuh, en kyllä sinä yönä itse nukkunut kun pelotti se kääntyminen. 

Pitihän se googlettaa. Tiedossa olikin lisääntynyt kätkytkuoleman jne riskit jos nukkuu mahallaan, mutta Lilja on kuitenkin jo 7 kk ja osaa kääntyä itse varmasti takaisinkin niin ehkä nyt olen hieman levollisemmalla mielellä. Aika hurjaa silti, koska Helmi nukkui aina selällään tai välillä kyljellään niin en ole tottunut tähän. Varsinkin se, että kasvot on patjaa vasten eikä käännettynä sivulle on kyllä sydämentykytyksiä aiheuttavaa. Kai se on sitä, että vauvat tuossa iässä itse hakevat sitä parasta uniasentoaan, ja Lilja näyttäisi viihtyvän vatsallaan tai kyljellään. 

Toissayönä oli mennä hermo valvomiseen. Lilja alkoi tavalliseen tapaansa yöunille siinä kahdeksan maissa. Yhdentoista aikaan mies konkoilee peiton kanssa sohvalle kun ei saanut nukuttua koska Lilja potki pinnasängyn reunapehmustetta jne. Nooh menin itse nukkumaan (hah!) toiveikkaana vaan ehei, ei siitä tullut mitään. Tyttö oli niin levoton jonnekin 2 tai 3 asti yöllä että kyllä hermoja kiristi. Ei suoranaista itkua ollut, mutta sellaista kitinää ja aivan valveilla oloa. Viereen otin niin ei siinäkään rauhoittunut kuin vasta siinä kahden kolmen välillä. Tähän tyypillinen vastaus että kaipa se niitä hampaita tekee. Kaksi on jo alhaalla joten josko sieltä kolmas puskisi ylös. Tai mistä näitä tietää, olisiko täysikuu tai jotain. Viime yö meni hieman paremmin. Aamulla nukkui jopa puoli seitsemään asti ja varmaan olisi nukkunut pitempäänkin, mutta Helmi tuli herättämään. Taas Lilja oli vatsallaan aamulla kun heräsin katsomaan. Pakko on aina sievästi kädellä kokeilla selästä että hengittää. Mutta niin se taitaa olla että äidin huolet lasta kohtaan ei varmasti tästä koskaan vähene, kasvaa vaan.




Missä asennossa teidän vauvat on nukkuneet?



keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kotimme häpeäpilkku


Tätä kuvaa ei oikein valoisuuden ja kontrastin säätäminen pelasta, ei vaikka kuinka koittaa. Kuvassa on kotimme häpeäpilkku (yksi niistä). Kyllähän minulla blogissani usein on muitakin ei-niin-esteettisiä kuvia, mutta tässä näkyy todellisuus kuinka sitä tavaraa kertyy ihan huomaamatta vääriin paikkoihin...Sisustuspostauksia tehdessä sitä aina kuitenkin koittaa kuvat rajata edes jotenkin sinnepäin ettei tällaisia tavarakekoja pääse kuvaan! :D

Idean tähän postaukseen sain Minäkö keski-ikäinen-blogin Tiialta, joka oli saanut vastaavanlaisen idean Optimismia ja energiaa-blogin Katjalta. Kyllähän noita kotien häpeäpilkkuja löytyy varmasti kaikista kodeista, myös niistä valkoistakin valkoisemmista blogikodeista. Tuonkin lipastonpäällisen olen jo moneen kertaan raivannut mutta sitä tavaraa vaan kertyy kun ei ole muka tarpeeksi säilytystilaa = eli ei jaksa heti viedä esim. vaatteita oikeaan kaappiin vaan ne jäävät tuohon lojumaan viikoiksi (joskus jopa kuukausiksi). Huomasin muuten että osa Liljan ristiäislahjoista ja korteista on vielä tuossa muumikassissa, hups. Se on tämä vauva-arki niin väsyttävää... Kyllä ne siitä paikkansa löytävät, mutta tuokaa minulle äkkiä joku se KonMari-kirja!! 


En ole koskaan ollut muutenkaan mikään siisteysfriikki, se ei varmasti tule yllätyksenä ainakaan tutuille lukijoille. Mutta toki koitetaan pitää paikat suht koht siistinä. Naulakko on meillä toinen tavara-ahdistus-paikka. Aargh kun ne takit ja muut vain sieltä tippuilee lattialle ja kukaan ei niitä nosta heti takaisin paikalle niin siinä on taas sotku valmis. Jonkinlaista järjestelmällisyyttä vaatisi sekin mutta mennään nyt askel kerralla. Vaikka on ihan kotoisaa kun kaikki ei ole niin tip top olisi se mahtavaa kun jokaiselle tavaralle löytyisi  silti oma paikkansa.



Tänään ennen tämän postauksen tekoa sain siivottua tuon nurkkauksen ja kaikki tavarat löysi oman paikkansa. Uskotteko?

Mikä on sinun kotisi häpeäpilkku, se paikka jota ei mieluusti vieraille esiteltäisi?







maanantai 9. toukokuuta 2016

Marc Jacobsin huumaavat tuoksut ja ARVONTA!


Käytän hajuvesiä silloin tällöin, en joka päivä varsinkaan kotona ollessani. Mutta silloin kun käytän, tuoksun täytyy olla raikas, laadukas ja ei liian voimakas. Aiemmin lemppareitani ovat olleet Escadan kesätuoksut sekä Dolce & Gabbanan Light blue, mutta ai että näistä Marc Jacobsin tuoksuista tulee uudet suosikkini! 


Sain Berneriltä näitä ihania tuoksuja testiin ja yhden arvottavaksi, siitä lisää postauksen lopussa. Minulle nämä Marc Jacobsin tuoksut ovat siis uusi tuttavuus, mutta rakastuin heti. Jo pelkästään pullojen ulkomuoto houkuttelee kokeilemaan näitä! Halusin ottaa kuvatkin näistä ulkona, harmi että kukat eivät vielä pihalla kasva mutta kuin kukkiahan nämä itsessäänkin ovat. 


Nämä tuoksut ovat nimeltään Daisy Dream Blush, Daisy Blush, Daisy Eau So Fresh Blush ja tuo neljäs pullo on kaikessa yksinkertaisuudessaan Daisy, jonka innoittamia nuo muut ovat. Eli Daisy-tuoksu on se ensimmäinen näistä, ja siitä koko Daisy-tuoksuperhe on saanut alkunsa. Alla fiilistelykuvia tuoksuista ja kuvaukset sekä omat mielipiteeni. Tuoksujen suositushinnat 75 ml pullolle (Eau So Fresh) 79,60 e ja 50 ml pulloille 72,60 e. 




Daisy Eau So Fresh Blush: Kupliva kukkais-hedelmäinen tuoksu, joka avautuu mandariinin, omenan ja pinkin greipin yhdistelmällä. Sydäntuoksussa kukkivat ruusu, kielo sekä freesia. Tuoksun viimeistelee aprikoosinektari, setripuu sekä myski.

Mielestäni tämä on näistä tuoksuista pirskahtelevin. Saan tästä sellaisen kivan kesäpäivän fiiliksen, energinen hetki jossakin ihanassa tapahtumassa. Tästä tulee myös etäisesti mieleen jokin muisto.


Daisy Dream Blush: Raikas ruusuinen kukkaistuoksu, joka avautuu orvokin lehtien, lumpeen sekä bergamotin yhdistelmällä. Sydäntuoksussa kukkivat ruusu, kielo ja freesia. Tuoksun viimeistelee vetiver sekä puhtaiden myskien tuoksu.

Ruusuiset tuoksut toimii aina. Vaikka tämä on raikas, sopii mielestäni hyvin myös ilta- ja juhlatuoksuksi. Kielo on yksi suosikeistani, ja tässä se tuoksuu juuri sopivasti. 


Daisy Blush: Kukkaistuoksu, joka avautuu lumpeen, jäätyneen päärynän sekä bergamotin yhdistelmällä. Sydäntuoksussa kukkivat kielo, mimosa sekä kuusama. Tuoksun viimeistelee ihon myskiset tuoksuvivahteet sekä hienon puun tuoksu.

Suosikkini näistä! Lumpeenkukka on niin ihanan tuoksuinen, ja tähän Blushiin se on saatu vangittua sopivassa määrin. Tätä voisin käyttää joka päivä pienen suihkaisun verran. 


Daisy: Naisellinen, mutta leikittelevä Daisy-tuoksu on kuin lumoava kukkakimppu, ihastuttavan raikas ja pehmeä. Tuoksu, joka tuo hymyn kasvoillesi. Säteilevä alkutuoksu sisältää mansikkaa ja verigreippiä. Optimistinen sydäntuoksu muodostuu jasmiinista ja orvokin lehdistä. Hienostuneen, leikittelevän jälkituoksun muodostavat vaaleat puut, myski ja vanilja.

Tämä oli näistä tuoksuista ehkä elegantein. Pullokin on tyylikkäästi valkoisen ja kultaisen sekoitusta, ja sisältö on pirtsakka. Tuo mansikka tulee kivasti esiin, mutta ei liikaa. 


Berner lahjoitti yllä olevan Daisy-tuoksun arvottavaksi blogini lukijoille. Tällä kertaa arvontaan pääsee mukaan vain kirjautuneet lukijat, joten sorry anonyymit. Jos haluat liittyä lukijaksi, käy se painamalla sivun oikeasa laidassa olevaa Liity tähän sivustoon-painiketta (jos selaat puhelimella, siirry täysversioon). Toivon kuitenkin että et liity pelkästään arvonnan vuoksi, vaan saan sinusta pitkäaikaisen lukijan. :)

Sinulla on mahdollista saada kaksi arpaa. 1 arvan saat kommentoimalla jotakin, vaikkapa postausideoita kommenttikenttään. 2 arvan saat jos jaat arvontani blogissasi tai facebookissa. Ilmoitathan monellako arvalla olet mukana, ja varmistathan että profiilissasi on toimiva sähköpostiosoite jota saan sinuun yhteyden mikäli voitto osuu kohdalle. 

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 23.5. Onnea arvontaan! :)





Erilainen äitienpäiväruno ja instailuja

Mies sai perjantain vapaaksi joten lähdettiin jo helatorstaina reissuun. Pieni blogihiljaisuus siis tämän johdosta, meillä oli niin paljon puuhaa että ei siinä kerennyt päivittää blogia, varsinkaan puhelimella. Mutta se on sitä elämää, ei kaikki pyöri pelkän blogin ympärillä ja varmasti kaikki tämän ymmärtää.

Oltiin Oulun ja Kuusamon välimaastossa sukuloimassa. Ihanan kesäiset säät oli rantautuneet sinnekin, mökillä nautiskeltiin auringosta. 

Alla muutama viime aikojen instakuva. Jos et vielä seuraa minua instagramissa, löydyn sieltä nimellä arjenmiljonaari.

 Näytetään Screenshot_2016-05-09-08-13-23-1.pngNäytetään Screenshot_2016-05-09-08-13-23-1.png


Silmiin sattui tällainen erilainen äitienpäiväruno:

Erilainen äitienpäiväruno

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa,
kuten kuulla sai äidit ennen.
Äiti tuo hellä ja lämpöinen,
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen,
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää,
ei viisautta äideiltä puutu.
Minä istun, mietin ja käsitän,
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa.
En tunnista kehuista itseäin,
yhä enemmän tilanne vaivaa.
Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän.
Minä aina jaksa rakastaa en,
vaan vihaankin joskus vähän.
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli,
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli.
Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa,
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa.
Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää,
se kuin musiikki korvissa soisi.
Jos kuulisi hetkenä sellaisena,
kun mieli ei taivaisiin yllä,
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä.

tekijä:Tuulikki Jääskeläinen

Runossa kiteytyy hienosti se, miten epätäydellisiä me äidit ollaan mutta silti aivan riittäviä.

Aurinkoista viikon alkua!



keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Ruusuja keksipurkissa

Odottelin jo uutta muumikeksipurkkia kauppoihin ja maanantaina se löytyikin cittarista. Ehkä kaunein niistä neljästä jotka tähän mennessä ovat ilmestyneet. Ystävä kävi eilen kylässä ja toi kauniin ruukkuruusun, joka sopi täydellisesti tuohon uuteen peltipurkkiin.






Ajattelin ostaa kukat niihin muihinkin peltipurkkeihin, voisi näyttää kivalta vaikkapa hyllyn päällä. 

Upea ilma jälleen, mittari näyttää 21,9 astetta lämmintä. Mietin, voiko tuo näyttää oikein vai paistaako siihen aurinko sopivasti. Pitäisi tässä lähteä käymään tyttöjen kanssa kirppiksellä.