Kaksplus.fi

maanantai 28. marraskuuta 2016

KAADETAAN KAAMOS #YllätäÄiti

"Äidi juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä,
käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin,
siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausi tolkulla.
He muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, sisäliikuntavaatteet, mummon nimipäivät
ja oikean kokoisten luistinten ostamisen ja teroittamisen.
Kuka muistaa äitiä?"

Meillä Kaksplussan verkostobloggaajilla heräsi idea ilahduttaa kanssabloggaajia lahjoilla näin marraskuun pimeyden keskellä. Se kummasti piristää saada pieni tai suuri paketti kaamoksen aikaan. Osallistu sinäkin yllättämällä joku ihana äiti!

Itse sain lähettää paketin 10 plussan äiti-blogia pitävälle Matleenalle. Olen lukenut Matleenan blogia jo pidemmän aikaa ja meillä on paljon yhteistä, mm. lastenvaateriippuvuus ja varsinkin vaatepostaukset tuleekin luettua tarkoin. Bongasin jostakin kuvasta kastehelmi-tuikkukipon ja ajattelin sellaisen ilahduttavan Matleenaa, lisäksi lähettämästäni paketista löytyy käsintehty kestoluutu ja suklaata. 



Toivottavasti Matleena tykkäsi paketista. :) Itse ilahduin suuresti kun hain oman pakettini postista. Minulle paketin lähetti Kadun aurinkoisella puolella-blogin ihana Ulla, jonka blogi on mukavan maanläheinen ja lukulistani kärjessä. Hän selvästi tiesi mieltymykseni, kun paketista löytyi mm. Muumia! <3





Ihania juttuja löytyi paketista, noita kasvonaamioitakin on ollut aikeissa ostaa monen kauppareissun aikana mutta aina se on unohtunut. Nyt ei tarvitse siitäkään huolehtia kun sain niitä. Ja voihan Muumit ja muut! <3 Paljon kiitoksia Ulla! 



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Joulun tunnelmaa pienellä rahalla


Ostinkohan minä alkuvuonna nuo pienet posliinieläimet pilkkahintaan Elloksen alesta. Osa noista on  koristanut kotia pitkin vuotta, ja nyt sain idean koota ne talviseen asetelmaan. Tuo isompi jääkarhu löytyi eilen kirppikseltä 70 sentin hintaan, kuten myös Partyliten somisteet jo aiemmin samaiselta kirpparilta kolmella eurolla. Niin ikään tarjotin on kirppislöytö, taisi maksaa 3 tai 4 euroa.



Tänään Bauhausissa käydessä silmäni osui tuohon söpöön miniin joulukaktukseen sekä sypressiin pienoiskoossa. Niistä tuli täydellinen lisä tähän jouluasetelmaan. Kävyt on kotimetsästä. Mietin vielä, lisäisinkö sokeria tms lumeksi tuonne, mutta en tiedä kannattaako vai olisiko tuo noin ihan tarpeeksi hyvä.








Tunnelmallista ensimmäistä adventtisunnuntaita!



torstai 24. marraskuuta 2016

Ilon ohuet viipaleet

Lueskelin äsken parin viikon takaista Me naiset-lehteä saunan lauteilla (kuten tapanani on). Siinä oli tosi hyvä juttu siitä, kuinka jokaisen tulisi viettää enemmän aikaa pelkästään itsensä seurassa. Samaistuin juttuun täysin. 

Aikoinaan kun asuin yksin, nautin siitä ajasta. Minulle ei tullut mieleen että onpa yksinäistä, pääsinhän halutessani vaikka kyläilemään ystävien luona. Olen aina tykännyt siitä että saa rauhassa esimerkiksi lueskella, olla vaan. Nykyisin tietysti nautin tästä perheen kesken vietetystä ajasta, mutta silloin tällöin mieli matkaa niihin "yksinäisiin" hetkiin. Minä onneksi saan välillä omia hetkiä jolloin pääsen vaikka harrastuksiin, kiitos mieheni. 

Tänä syksynä kun palasin työelämään ja uuteen työpaikkaan, pääsin mukaan mahtavaan työyhteisöön ja olen saanut uusia ystäviä. On siellä tukena ja turvana myös rakas kummitätini. On mukava kuulua porukkaan, sitä kaipasi kotiäitivuosina. Silti se hetki päivästä on ihan paras, kun illalla (tai usein melko lähellä yötä) olen yksin valveilla ja saan tehdä omia juttujani ja keskittyä vain olemaan minä. 

Olen jo lapsena tykännyt yksin vaellella lähimetsissä pitkiäkin aikoja, taisi minulla joku mielikuvituskaveri olla mukana. Me asuttiin paikassa jossa ei naapureita liiemmin ollut, jos halusi kaverin luokse kylään piti vanhemmilla kuskata. 

Yksinolo on minulle luontevaa. Tiedän, me kaikki ollaan erilaisia mutta minun on silti välillä vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat koko ajan ihmisiä lähelleen. Itse olen myös sellainen, että vaikeiden kriisienkin aikana haluan ainakin aluksi olla yksin ja miettiä asioita ilman muiden läsnäoloa, toisin sanoen en näytä tunteita aina helposti. 

Vesalan uimaranta 10. maaliskuuta 2014


Tunnistaako muut itsessään sisäistä lonely wolfia?



maanantai 21. marraskuuta 2016

Hajamielisyyttä

Viime aikoina on vaivannut ihmeellinen hajamielisyys. Yhtenä päivänä tulin töistä kotiin ja havahduin: missä mun kotiavain on? Mies oli onneksi jo kotona että pääsin sisälle, mutta sitten alkoi armoton avaimen etsintä. Myös muutama viikko sitten se oli hukassa, löytyi autosta penkin välistä. Kävinkin siis ensin katsomassa sieltä, ei löytynyt. Paniikki alkoi nousta pintaan... Käänsin kaikki laukut ylösalaisin joita olin viime aikoina käyttänyt, samoin takkien taskut. Soitin Citymarketin asiakaspalveluun että onko kukaan palauttanut löytämäänsä avainta, olinhan aamulla käynyt sieltä hakemassa töihin evästä. No ei ollut sielläkään. Pistin viestiä töihin iltavuoron pomolle, josko hän olisi nähnyt siellä käytävillä sitä. Eii.. Noh sitten laitoin epätoivoisen viestin vielä perhepäivähoitajalle, kehtaisiko hän katsoa näkyykö siinä pihalla tai jossakin avainta. Pian alkoikin puhelin soida. Hänen mies piipahti pihalla katsomassa ja siellähän se oli!! Onneksi ei satanut lunta mitenkään erityisen paljon ainakaan, oli se hieman peittynyt mutta ihanaa, löytyi! Se on luultavasti taskusta taskusta tipahtanut samalla kun olen ottanut auton avaimia tms. 

Täytyy olla jatkossa huolellisempi, ei ole varmaan halpaa uusia vuokra-asunnon avaimia. Muutenkin moni asia on unohtunut tai jäänyt hoitamatta, kaikki pitäisi laittaa heti kalenteriin ylös. Kai se on tämä töiden myötä tullut kiire näihin iltoihin että pakolliset asiat juuri ja juuri muistaa ja osa jää mielen sopukoihin, pulpahtaa pintaan jossakin vaiheessa, yleensä liian myöhään. Onko nämä nyt ne ruuhkavuodet? 




Lumet on sulaneet kokonaan täällä Oulussa. Nuo kuvat on otettu lauantaina, jolloin vielä hieman oli lunta jäljellä mutta nyt on enää synkkyys. Pimeää aamulla kun lähtee kotoa ja pimeää iltapäivällä kotiin tullessa. Oli niin ihanan valoisaa kun lumi oli maassa, olisin niiin sen toivonut jäävän jo! Mielessä oli jo hiihtolenkit läheisellä ladulla, tänä talvena aion vakaasti harkita suksien tuomista kotiseuduilta tänne kaupunkiin. Mutta jää nähtäväksi saadaanko latuja tänne suunnalle. Toivotaan.



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Millaisen joulun toivon lapsilleni

Sain haasteen ihanan Papatiti-blogin Ninniltä. Hän aloitti tämän haasteen, jossa kertoa millaisen joulun kukanenkin haluaisi lapselleen/lapsilleen tarjota. 

Meidän tytöt on vielä pieniä, mutta Helmi muistaa viime joululta ainakin sen kun joulupukki kävi ja hän sai muutaman lahjan. Hän muistaa myös joulun leipomiset, kuvien katsominen on auttanut muistelussa. Näin joulun alla varmasti nytkin leivotaan torttuja ja pipareita, Liljakin saa osallistua kunhan ei pistele taikinaa poskeen liikaa. Se tuoksu joka noista joululeivonnaisista lähtee on niin hurmaava! (Jos ei pala pohjaan, niinkin joskus saattaa käydä...)

Ensi jouluna me hieman poiketaan perinteistä, ollaan menossa Ylläkselle melkein viikoksi ja siellä ei itsellä tarvitse stressata jouluruokien laitosta vaan kaikki on valmiina. Aika huikeaa. Myös jotain ohjelmaa siellä on järjestetty mutta siitä ehkä myöhemmin. 

Tuntuu hieman oudolta tuo ettei vietetä joulua samalla periaatteella kuin jo vuosien ajan, mutta myös kutkuttavasti jännittää kun on ihan uusi kokemus meille tuollaisesta joulusta. Kerkeäähän niitä perinteisiä jouluja vielä viettää. 

Mutta siis joo, millaisen joulun toivon lapsilleni? Toivon lämpöistä tunnelmaa, paljon lunta ja iloisia hetkiä. Kokoajan ei tarvitse olla toimintaa, voi myös hiljentyä ja rauhoittua ja haaveilen jopa josko Helmin kanssa onnistaisi käydä kauneimmissa joululauluissa. En tiedä, ehkä vuoden tai parin päästä kuitenkin? 

Koitetaan opettaa lapsille ettei ne lahjat ole pääasia, vaan se yhdessäolo ja vuosien päästä ymmärryksen kasvaessa kerrotaan myös miksi joulua Suomessa ja muualla maailmassa oikeastaan vietetäänkään. Meille tuli lelukuvasto kotiin, sitä Helmi on nyt innokkaasti selaillut mutta ei osaa vielä oikein vaatia sieltä mitään, onneksi. Olen ostanut jo kaksi lahjaa, toinen lahja on käytetyt Brion nukenrattaat jotka ei kyllä paljoa uudelle häviä. Hintakin oli vain 15 euroa, kaupassa huomasin juuri samat rattaat maksavan noin 60 e. Lahja voi siis ihan hyvin olla myös kierrätetty jos on hyväkuntoinen ja toimiva. 


Kuva ei ole oikein jouluinen, mutta toisaalta luonto on nyt lähes samannäköinen koska lunta ei vielä hirveästi ole täällä satanut. Olen tässä miettinyt että olisi ihanaa kun joku ammattilainen ottaisi tytöistä kuvat joulukortteja varten, mutta katsotaan.

Tämä oli kiva haaste, kiitos vaan Ninni! Haastan tähän seuraavat blogit:





Haasteen ohjeet:

- Kirjoita postaus, jossa kuvailet joulua jollaisen toivot lastesi saavan. 
- Mainitse Papatiti-blogi haasteen aloittajana. 
- Lähetä haaste eteenpäin haluamillesi bloggaajille.