perjantai 17. helmikuuta 2017

Somisteita kevääksi

Kun katsoo tuonne pihalle, näyttää siltä kuin olisi jo maalis-huhtikuu. Ihana olisi ulkoilla, mutta tästä tuli kotipäivä kun Liljalle nousi kuume. Teekoossakin käytiin jo aamusta mutta korvatulehdusta ei ainakaan ole. Nyt pieni tuolla tuhisee, uni on jäänyt aika vähille viime yönä.

Hei yksi ilmoitusluontoinen asia, löysin viimein kadoksissa olleen kameralaturini!  Hip hei, pystyy taas kuvailemaan projekteja ja kaikkea. Tsekkasin jo epätoivoissani verkkokaupan valikoimaa ja viisikymppiä olisi pitänyt köyhtyä uudesta, onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja sain pengottua tuon yhden nurkkakaapin ja tadaa! Sieltähän se löytyi.

Pidän ensi viikon tiistaina pitkästä aikaa Partylite-kutsut ja samalla kertaa myös Nosh-vaatekutsut ensimmäistä kertaa ikinä.


Minulta itseltäni löytyy tämä kaunis Häivähdys vihreää-somiste, ja kun sitä katsoo tulee jo mieleen pääsiäisen värisävyt ja tuon voikin koristella vaikka millä tavoin. Se on käännettävä, ja sen kanssa pystyy yhdistelemään esim. kynttiläpurkin ja koristekiviä.



Olen itsekin aikoinaan ollut Partylite-konsultti. Tuotteet on kauniita ja varsinkin ne votiivit ja tuikkivat ovat eri luokkaa kuin "taviskynttilät". Jossain vaiheessa havahduin että nyt on tullut hommattua liikaa somisteita ja möinkin niitä vähemmäksi, mutta nyt taas tuntuu että kiva kun on edes muutama kaunis suosikkisomiste joihin tehdä vaikkapa asetelma kukista jos ei aina kynttilöitä polta. Tuo kuvissa oleva somistehan menee vaikka kesällä boolimaljasta.


Kaverini Sanna myy näitä Partyliten tuotteita. Jos haluaisit tilata jotain mutta et pääse kutsuille niin kuvaston näet tästä linkistä ja Sannaan saat yhteyden pistämällä viestiä sanna.suomela@dna.fi


Aurinkoista viikonloppua!




keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Muumeissa rahastuksen makua?

Kuva: Stockmannin facebook-sivu

Onhan se ollut jo pitkään tiedossa. Siis se, että muumeilla rahastetaan. Muumibuumi on ehkä pikkuisen osoittanut laantumisen merkkejä, ainakaan vanhemmatkaan mukit ym ei enää liiku niin hyvin tai sitten menee pilkkahintaan. Niistä soisin enemmän maksettavankin, mutta nyt on Stockmann pistänyt myyntiin tuon ihanaa purkin. Kokoa sillä on 0,3 l ja se maksaa mielestäni ihan luvattoman paljon, 34,90 e. En ole tilannut, vielä. Salaa ehkä toivon että se loppuisi, Stockalla sanottiin että sitä on vain tämä yksi ja rajallinen erä. En tiedä haluanko enää maksaa Thaimaassa tehdystä pienestä purkista noin paljon rahaa. Silti, olisihan tuo mukava saada kokoelmiin. Vähän kahden vaiheilla tässä nyt olen. 

Tunteita muumit herättää, näkihän sen siitäkin kohusta joka tuli kun animaatiosarjan äänet korvattiin uusilla. Olen sen verran vastarannan kiiski etten aio edes kuunnella niitä uusia ääniä, minulla on tuolla täydellinen boxi jossa on kaikki alkuperäisillä äänillä olevat muumi dvd:t. 

Se on jännä, miten ihmisen kiinnostuksen kohteet vaihtelee. Tietenkin tykkään muumeista aina vaan, mutta nykyisin huomaan laittavani rahaa enemmän lastenvaatteisiin kuin omaan muumikeräilyyni. Toivonkin mieluummin lahjaksi muumiastioita jos joku on jotakin laittamassa niin ei tarvitse itsellä kaikkea ostaa. :D 

Tuon purkin hinnalla saisin joko Metsolan tai Gugguun kevätpipon. Mutta enpä saanut niitäkään kun ne kerkesi jo loppua minuuteissa. Tietyistä lastenvaatteista on näköjään tullut tässä vuosien varrella vielä isompi keräilybuumi kuin muumeista, se on tullut huomattua. Luitteko muuten eilisestä Hesarista sen lastenvaatejutun? Lukekaapa, oli mielenkiintoinen.

Kuva: Stockmann.com




torstai 9. helmikuuta 2017

Vieläkö minusta ompelija tulee?

Ette te usko miten minua kismittää kun en löydä kamerani laturia mistään, en siis todellakaan M I S T Ä Ä N. Missä ihmeessä se voi olla? Olen kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat mielestäni katsonut, vaan kun ei löydy. Viimeksi taisin ladata kameran ennen Ylläkselle lähtöä, eli ennen joulua. Sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Lapsia en syytä, ne ei (ehkä) ole siihen päässyt käsiksi, vaan todennäköisesti olen sen ihan itse hävittänyt jonnekin. Toivottavasti tässä käy niin että se ilmestyy jostakin aivan ilmiselvästä paikasta ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin. Hankala kun olisi monta projektia joista haluaisin blogiinkin laittaa kuvia mutta huono se on pelkällä kännykällä ottaa, kun ei niistä tule niin hyvälaatuisia vaikka ihan ok kamera tuossa honor kasissa onkin. Mutta nyyh, mulla on ikävä mun kameraa.

En tainnut vielä tänne kirjoittaakaan kuinka kävi minun ensimmäiselle ompelukokeilulle... Voi huokaus, kehtaanko edes! No ok. Tässä yhtenä iltana päätin että vihdoin kokeilen sitä minun huippuhienoa konettani (Husqvarna Viking Emerald 118) ja pelkkien säätöjen kanssa ährätessä meni tunti jos toinenkin. No minä reippaana tyttönä päätin että alan ompelemaan Liljalle topin uudesta hienosta luomupuuvillakankaasta, toki pikkuisen testiompeleen tein. Sivut sain ommeltua hienosti ja jo ajattelin että tämähän käy kuin vettä vain, vaan sitten tuli se olkapäiden kohdan ompelu ja tsaijaijai kun kone vaan imaisi kankaan sisäänsä ja siinä sitä sitten ärräpäät lensi kun koitin vetää hellävaroen sitä kangasta pois koneen uumenista ja lopuksihan se meni siihen että kangas repesi. Laskin kymmeneen ja mietin että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, sain kun sainkin ongittua koneen sisältä loput kankaan ja langan palaset mutta ompeluhommat jäi siltä illalta. 

Aikani tutkittua sain kuulla että tuollaisen joustavan kankaan ompeluun kannattaa käyttää sellaista pallokärkineulaa. Voi minua blondia. No oppia ikä kaikki. Eilen sitten kaivelin tuota minun ompelurasiaa ja sieltä löytyi sellainen jerseylle tarkoitettu neula ja minähän olin ihan että jes, nyt tämä onnistuu! Mitä vielä, ompelujälki oli ihan surkeaa ja kone syrttäsi taas, äkkiä virrat pois ettei koko kone hajoa! Huomasin että langat oli jotenkin lähteneet paikaltaan. Luovutin. Tähänkö jää minun huikea ompelu-urani, kaapit täynnä mitä ihanampia kankaita mutta taidot puuttuu? Eikä jää. Kyllä minä opin. Harmi kun Oulu-opiston ompelukurssit ovat jo täynnä, sieltä olisi saanut hyvät eväät aloittelevakin ompelija.



Äitini ottamia kuvia. Kunpa pian löytäisin oman kamerani laturin!