lauantai 18. maaliskuuta 2017

Koti vs. työ


Kun syksyllä lähdin takaisin työelämään mietin, miten ihmeessä pienet tyttöni pärjäävät päivähoidossa ja kuinka itse maltan keskittyä työntekoon kotivuosien jälkeen. Kumpikin huoli on ollut ihan turha, lapset viihtyy hoidossa erittäin hyvin, jopa niin hyvin että Helmikin viikonloppuisin kysyy "milloin me mennään taas hoitopaikkaan" ja kyllähän se niin on että varsinkin hänen ikäiselleen pitäisi kotonakin olla koko ajan tekemistä. Siis sellaista ohjattua toimintaa, vaikka kyllä tytöt välillä leikkiikin sulassa sovussa kahdestaan esim. leikkikeittiön parissa. Melko usein se vaan päättyy riitaan jo parin minuutin päästä. 


Itse olen viihtynyt töissä tosi hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta meni opetellessa ja huonoina päivinä miettien kuinka kukaan voi jaksaa tehdä tätä työtä monen vuoden ajan. Pikkuhiljaa asenne vaan kääntyi siihen suuntaan että tämä on vain työ ja minähän jopa nautin välillä tästä, tietenkin suurin motivaattori on raha ja työkaverit. Niin, aivan ihana työyhteisö josta olen saanut jo muutaman ystävänkin. Kaiken lisäksi yksi parhaista ystävistäni aloitti samassa työpaikassa äskettäin joten voiko enää paremmin olla. 

Töissä saa tavallaan myös hengähtää. Tuntuu että noin ei saa perheellisenä sanoa mutta niin se on. Joskus oli paljon rankempaa olla kotona pienten lasten kanssa neljän seinän sisällä tai ulkoillen. Nyt saa sentään rauhassa käydä wc:ssä tai juoda sen teekupposen aikuisten seurassa tauoilla. Päivät koostuu monenlaisista asiakas"kohtaamisista" ja silloin kun sattuu tulemaan se fiilis että tässä hakataan vaan päätä seinään saa tukea työkaverilta ja taas jatketaan. Ihan mahtavaa. Kaiken lisäksi työpäivät on inhimillisen pituiset, 9-15.30.

Silti on niin ihana mennä hakemaan tytöt hoidosta ja kuulla miten heidän päivä on mennyt. Sitten useimmiten kaupan kautta kotiin, syödä, leikkiä ja päivän päätteeksi lukea yhdessä iltasatu. Useimmiten joko Minttu-kirjat tai Miina ja Manu. Myös Pupu Tupuna kolahtaa niin lapsiin kuin äitiinkin. Onko nämä ne ruuhkavuodet?

Helmi puhuu mummin kanssa puhelimessa



torstai 9. maaliskuuta 2017

Uusi harrastus


Olen niin fiiliksissä uudesta harrastuksestani ettei meinaa edes malttaa nukkua kun ompeluideat tulee uniinkin. Kaikkia ihania kankaita pursuaa kaapeista jo nyt harrastuksen alkuvaiheessa ja toivoisinkin viikkoon lisäpäiviä pelkästään ompelukäyttöön!



Olen ommellut viimeksi joskus yläasteella, muistan kun meidän piti tehdä pusero sellaisesta joustamattomasta kankaasta. Värivaihtoehdot ei oikein miellyttänyt, ruskeaa ja oranssia. Taitaa se jossakin kotikotona olla kaappien kätköissä, mutta en muista että olisin pitänyt sitä päälläni.



Sanotaan että puuvillakankaalla kannattaa aloittaa ompeluharjoittelu, noh minä aloitin rohkeasti trikoolla. Taisin jo kertoa kuinka siinä kävi, nyt olen jo hieman harjaantunut. 


Ompelin Liljalle tuollaisen mekkosen Znok-merkin kankaasta, ihana tuo joutsenkuosi. Sisäpuoli ei kestä lähempää tarkastelua mutta ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Sittemmin olen ommellut myös itselleni tunikan, nyt jopa sain hihatkin tehtyä oikein kun aiempaan yritelmääni unohdin laittaa hihat oikeassa järjestyksessä! :D No oppia ikä kaikki ja varmasti vielä tulee jatkossakin ratkojalle paljon käyttöä.


Nyt vaan pitäisi malttaa pysytellä poissa kaikkien ihanien kangaskauppojen nettisivuilta, mutta helpommin sanottu kuin tehty!